Valittuja paloja Talosta, osa 1

Alun perin ajattelin, että koko muu Talo saa oottaa valokuvien oton kanssa jotain parempaa päivää hamaassa tulevaisuu'essa. Sitten mieleeni kuitenkin juolahti, että voisin olla hieman källi ja kuvata ainuastaan sellaisia paloja, jokka suurin piirtein ovat jo paikallaan ja näyttävät ihan hyvältä. Niinpä tartuin sitten tuumasta toimeen ja ikuistin makkarin lisäksi myös muita huoneita.

Joten, seuraa ensimmäinen kuvapläjäys tuvasta:

Tällä meikäläisen omin pikku kätösin yläasteella värkkäämällä kukkapöy'ällä seisoo meijän ylypeys eli nukkumatti, tutummin pelekkä Masa. Masa on muuttanut minulle aikanaan nelilehtisenä yksilönä ja nykyään rehottaa niinkö viimeistä päivää. Tämä on myös jo toinen kevät meikäläisen hoivissa, ko se myös kukkii. Aijemmin Masa nökitti varsin pienessä ruukussa, mikä lehtien määrän runsastuessa alakoi näyttää huomattavan alamitoitetulta herran tarpeisiin. Etsin sitten varastosta jumalattoman ison vanahan punaisen emalikattilan ja iskin Masan siihen. Edellinen purkki olikin jo aivan pohojaansa myöten täynnä juuria. Astianvaihoksesta ja uusista mullista Masa kiitti jatkamalla kukkimista ja alakamalla kasvattamaan lisää lehtiä. Jäämme jännityksellä seuraamaan, kuinka isoksi Masa aikoo isona kasvaa.

Leivinuunin päältä löytyy Masan kova kilipailija, eli peikonlehti (tuttavallisemmin olen ristinyt hänet Pessiksi). Pessi onkin lukijoille jo aijemmasta tuttu, roikkuu miltei lattiaan asti ja virkistyi hänkin kummasti, ko nakkasin sinkkisankkoon hieman uutta multaa ja vettä perään. Tosin juuri luin, että tätä veijaria on kuulemma meleko mahoton tappaa... Ihan hyvä, sillä minä ainakin toistaiseksi olen kovin rakastanut tämän kaverin isoihin vihireisiin lehtiin. Ja voi kyllä, meikäläisellä on tapana antaa huonekasveilleni nimi.

Lehtiä löytyy sitten myös täältä ikkunalta verhoista, joskin nämät taitaa olla ihan kotimaista koivua. Ihanat vaaleat ja läpikuultavat kesäverhot, jokka sopivat pituuden puolesta varsin mainiosti tähän ikkunaan. Näitä on toisetkin, että jos tekee mieli vaihella tuvan kokoonpanoa, niin sekin onnistuu. Kaikki tuvan verhot olen saanut lahajoituksena äitiltä ja olen kyllä oikein tyytyväinen. Näitten verhojen nauhat palijastavatkin jo muitten verhojen kuosin (mummolaa, kyllä), mutta palataan niihin sitten myöhemmin.

huomaa myös ihana mustavalakonen Taimi-keittiöpyyhe

Keittiönurkan lattialta löytyy sitten sitä mummolaa aidoimmillaan. Kyseisen pitkän räsymaton kaivoin varastosta ja se kyllä haisikin sille, että on asunut siellä hetken. Minä reipppaana emäntänä ensin tuuletin mattoa ulukona nuin viikon (pari vesisajettaki taisi siihen väliin mahtua) ja sen jäläkeen pesin ja pesin ja pesin (liottamalla ensin ja sitten traditionaalisesti juuriharijalla hankaamalla) ja käsittelin vähän etikkaveellä ja vielä vähän virutin ja kyllähän sieltä lopulta puhas matto kuoriutui. Vaikka jossain vaiheessa mustia huuhteluvesiä vaihtaessani alako jo epätoivo ja epäusko prosessia kohtaan vaivata... Tuo etikkaveessä liottaminen on muuten varsin hyvä keino poistaa tekstiileistä ummehtunutta hajua, joka ei lähe esimerkiksi pesemällä tai tuulettamalla. Koneessa pestävien tekstiilien kyytipojaksi voi nakata etikkaa suoraan pesupalloon tai koneeseen, etikan haju lähtee kyllä sitten ko vaate kuivuu. Auttaa kuulemma esimerkiksi pinttyneeseen hien hajuun. Itekin annoin tämän yksilön lillua etikkaveessä surutta pari vuorokautta ennen perusteellista huuhtelua. Vaikka vähän kyllä epäilen, että tämän yksilön ummehtunut haju johtui yksinkertaisesti siitäkin, että matto oli niin likainen. Etikka myös kirkastaa värejä. Herkimmät tekstiilit eivät tietysti välttämättä ihan raa'asta etikasta tykkää, mutta jos vaihtoehtona on hajun vuoksi roskis, niin suosittelen kuitenki kokeilemaan, ei kait siinä mitään häviäkään?

Leivinuunin päältä löytyy sitten tämmönen ihastuttava Riihimäen lasin vanaha purkki, jonne on viritelty kynttilä. En tiijä uskaltaako tuota oikiasti polttaa, ehkä jos kynttilän saisi suoraan. Täytyy syksyn ja pimeitten iltojen myötä koittaa. Kynttilöitä ja tuikkuja on uuniin päällinen kyllä muutenkin pullollaan ja onpahan tuossa paikka isolle lasilyhyllekin, jonka anoppi on teheny, jahka se kotiutuu hoijosta anopin luota. Leivinuunin vieressä on myös kolo, jonka täytän jossain vaiheessa puilla, jolloin lämmityspuut ovat paitsi sisällä kuivumassa, toimivat myös sisustuselementtinä.

puiset keittiön tasot, kuinkas muuten

kuva stailattu, yleensä meikäläisen hedelmät on rumasti pussissa banaanikärpästen pelossa :D

vanaha purkki kätkee sisälleen teetä

roinahylly

Tässä sitten hieman yksityiskohtia keittiöstä. Liesi on niin ihimeellinen veheje, että ensimmäinen ajatus oli "miten tätä ajetaan?" (enkä kuulemma ole ainut), muttako sen kanssa pääsee sinuiksi, niin se on varsin kätevä laitos. Tiskialtaat ei mahtuneet kuvaan, mutta niitä on kaksin kappalein ja net on isoja (ihanaa, miten heleppoa tiskata!) Tasoja ja laskutilaa riittää, samoin säilytystilaa. Kaikki keittiöjutut onkin löytäneet kaapeista ja laatikoista suht luontevasti paikkansa. Pitkiin vetimiin saa myös kätevästi ripustettua keittiöpyyhkeet. Iso puinen leikkuulauta olisi vielä tilauksessa, mutta siihenkin löytyy kuulemma raaka-aineet. Avohyllystä löytyy kahavinkeittovehkeet (nuille suodatinpusseille voisi kehitellä jonkun kauniimman säilytystavan), sekä sipulit. Roinahylly onkin täällä jo aijemmin esiintynyt ja sinne olen koonnut hieman aarteita. Vanahat tulitikkuaskit on löytyneet jostain (siipan sisustusjuttuja), niitten alapuolella on rivi retroja kahavikuppeja ja sitten kokoelma Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan vanahaa henkiviä limutölökkejä. Keskellä uusin tulokas. Toiseksi alimmalle hyllylle on kerättynä pientä krääsää (yksinäinen shottilasi, halailevat maustepurkit, oulun murretta puhuvat munakupit, espressokupissa hammastikkuja ja tuliaispulloja). Alin hylly on sitten pyhitetty mausteille. Roinahylly on kokoelma meisin ja siipan yhteisiä pieniä ja suuria asioita, jokka vaan jotenkin loogisesti löysivät paikkansa tuolta.

keittiön pöy'än päivitetty tilanne

jääkaapin kylijessä muistoja

Keittiön pöy'än ja sen yläpuolella killuvan Lokin olettekin tainneet täällä jo nähäneet, tässä hieman päivitettyä tilannetta. Nelijäs pinnatuolikin löytyi, vaikka se ei aivan samaa sarjaa olekaan. Mustat ruutukuosiset liinat ovat löytäneet paikkansa keittiöstä (äitin joululahajaksi ostama isompi oli kuin tehty tuonne tasolle) ja pöy'än päällä on kastehelemituikut. En tiijä teistä, mutta minusta tuo pöytä on niinkö tehty tänne ja olen täysin haudannut kaikki ajatukset sen maalaamisesta. Pöy'ällä oleva Avotakkakin sen kertoi; tämän hetken trendikkäimmät sisustusvärit ovat vihiriä ja sininen. Mitenhän minä senkin olen oikeen onnistunut arvaamaan jo etukäteen? :D

Tuvan ehottomasti tärkein huonekalu on kuitenkin tämä, eli se Askosta ostettu puusohova. Puusohovalla on se itse värjäämäni vanaha pitsinen peitto ja kasapäin tyynyjä, sekä meijän perheen apinat (yksi puuttuu, terveisiä siipalle!) Ja tällä hetkellä yksi norsukin. Sohova myös nielee kätevästi allensa varapetivaatteet kiitos säilytystilansa. Kuva on erittäin lavastettu, sillä sohova on jatkuvasti kovassa käytössä, siinä tulee juotua monesti niin aamu- ko päiväkahavit ja iltateet, luettua päivän lehti, datailtua (kuten nytkin) ja vaan katteltua ikkunasta ulos ja tyynyt vaihtavat paikkaa ja elävät sen mukaan. Väriensä puolesta kaikki ei ehkä ihan mätsää tähän, mutta ei se oo niin justiinsa. Telekkaria ei meijän tuvassa ole, vaan se on sijoitettu ylös, eikä sitä mihinkään täällä kyllä tarviskaan, eilenkin tuijotettiin ihan mielissään ikkunasta ko räkättirastas pyydysti ikkunan alla matoja. :D Ikkunalau'alla on taas lisää tuikkukuppeja (ai miten niin tykkään poltella kynttilöitä?)

vihiriä kello myös meikäläisen käsialaa, ihan ite tein ja maalasin joskus kasiluokalla

Lopuissa kahessa tuvan ikkunassa on pelekät kapat, mikä mahollistaa sen, että ikkunoista pääsee mahollisimman palijon valoa sisälle. Paperiset pimennysverhot menevät myös kätevästi tuonne kapan taakse piiloon, eipä niitä näin kesäaikaan palijoa tartte. Verhossa siis kuosina Marimekon Unikko, mikä ei todellakaan kuulu omiin suosikkeihini, enkä sitä oisi omaan kotiini osannut ennen tätä kuvitellakaan. Mutta näitten äitin verhojen värimaailma nyt vaan sattu mätsäämään tänne enemmän ko hyvin. :D Eihän tämä musta-valako-vihiriä mikään kaikista tyypillisin Unikon väritys kyllä olekaan.

Keinutuolin kaverina tuvan katossa toisena lamppuna killuu tämmönen valurautainen "kynttelikkö". Keinutuolin alla on harmaa matto (sekin saatu äitiltä, onneksi on tuommmonen tekstiilipankki), toinen samanmoinen löytyy yläkerrasta. Mattojen sijoittelu on vielä vähän kesken (koska niin on koko yläkerta), voi olla että tämä tästä vielä vaihtuu, koska alahaalle sopisi myös iso räsymättö. Tai sitten ei, en tiijä vielä. Keinutuolikin tulee tosiaan jossain vaiheessa vaihtamaan vielä väriä. ;)

Muutama yksityiskohta tuvasta vielä, nimittäin Kärkkäiseltä löy'etyt talon säännöt, jokka toteuttaa meikäläisen ja siipan elämänfilosofiaa varsin hyvin ja vielä vähän lisää (vihireitä) tuikkukuppeja ikkunalau'alla. Saa nähä mitä sitten joskus jos kyllästyn vihiriään.

Loppuun vielä yläkerran portaat, joista puuttuu kaiteet ja turvavälineet muutenkin. Oltiin alunperin hankkimassa portaisiin jotain mattoa liukuesteeksi ihan koiran takia ja portit rajaamaan sen kulukua, mutta koska koira alakoi suoriutua portaista ko vanaha tekijä alle päivässä, eikä nuot omaan jalakaankaan kovin liukkailta tunnu, hylättiin mattoajatus. Portit samoin olisi olleet täyttä rahan tuhulausta, sillä koira tykkää elellä tasaisesti molemmissa kerroksissa, eikä sen kulun rajaamiselle ole oikiastaan mitään syytä. Katsotaan porttiasiaa joskus myöhemmin uudestaan siis! Malli olisi joka tapauksessa sellainen puinen, jonka saa kätevästi taitettua myös pois edestä tuonne sivulle. Pienet vieraat on tietysti aina asia erikseen, mutta eiköhän sellaiseenkin tilanteeseen jokin ratkaisu keksitä. 

Tässäpä siis hieman tupaa! Kaikki lavastajan taijot olivat käytössä, sillä kuvista piti rajata pois muun muassa koiran häkki, kauhia kasa puhasta pyykkiä kera pyykkitelineen, muutamat muuttolaatikot ja imuri. :D  Yksi nurkka jäikin sattuneesta syystä täysin iliman huomiota. Jatkoa on luvassa vielä pikkueteisen ja kylyppärin, sekä yläkerran osalta, joten pysy kanavalla, mikäli meijän sisustusratkaisut kiinnostaa! Kylymä eteinen ja yläkerran kamari jäävät toistaiseksi tästä porukasta vielä pois, mutta niistäkin lupaan kuvia, jahka saan paikat järjestykseen.

Sadepäivän kurkistus makkariin

Kuinkas kävikään, tänään on sopivasti ropissut vettä koko päivän, joten meikäläinen otti ittiä niskasta kiinni ja nappasi kameran kouraan. Toki hieman harmaa ja hämärähkö keli asetti omat haasteensa, etenkin ko en jaksanut muistaa, mihin olen purkanut muuttokuormasta kameran jalustan. Mutta ei anneta sen häiritä.

Tässäpä siis meijän (lähes) valamis makkari. Instan puolella siitä jo hieman vilauttelinkin kuvia, eivät nämät palijon sen kummempia ole, mitä nyt ehkä tulee parempi kokonaiskuva ja muutamia yksityiskohtia.

Näkymää ovelta makkariin päin. Kalusteet ja tekstiilit on pääpiirteittäin samat ko ennenkin, nyt sänky vaan saa ansaitsemansa tilan ja päädyn listakin on ihan paikoillaan. Mitään uutta ei ole tarttenut makkariin muuton yhtey'essä ostaa.

vihriä lasikulho on allekirjoittaneen kastemalja

Prisman House-tuotemerkin tuikkukipot, ostettu vuonna 2011 ensimmäiseen Oulun kämppään

Ikkunaseinältä löytyy ikkunan lisäksi myös seinähylly, jossa on valokuvien lisäksi yllättäen vihiriää lasia. Kyseistä hyllystä löytyy myös siipan armeijahenkinen asetelma, josta en nyt valitettavasti ottanut teille kuvaa (että niin, meillä mieskin saa sisustaa! :D) Vihiriää lasia löytyy myös ikkunalaudalta tuikkukippojen muodossa.

Lampun virkaa toimittaa aijemmin olokkarissakin nähty simpukankuorilamppu, jonka olen ostanut paikallisesta huonekaluliikkeestä ensimmäisistä mettänkylyvötienesteistäni ja se on kulukenut koko omillaan asumiseni matkassa. Siitä tulee mukava luksustunnelma makkariin, vaikka toisaalta se on hyvin luonnonläheinen simpukankuorimateriaalinsa vuoksi. Tällainen löytyy paikallisesta huonekaluliikkeestä edelleen myös ruskiana, sekään ei oo yhtään hassumman näköinen. Jos joskus tähän kyllästyn, oisi vaihtoehtona ehottomasti joku iso pyöriä valaisin (paperinarua/riisipaperia/kangasta) ja värinä ehkä vihiriä tai musta, miksei joku vaaliakin.

Seinällä on luonnollisesti edelleen tauluiksi teettämäni oma valokuva värriöläisestä kelohongasta. Tuntuu jotenkin, että tuo taulu pääsee ruskiaa hirsipaneelia vasten vielä jotenkin paremmin oikeuksiinsa ko edellisellä beessillä seinällä. Sängyllä on tyynyt vähentyneet ja nyt jälijellä on yksi ainua musta karvatyyny. Joka taitaa muuten sekin olla ostettu paikallisesta huonekaluliikkeestä aikanaan (äitiltä olen saanut joululahajaksi). Sängyn käyttö päivisin oleskelutilana on vähentynyt nyt huomattavasti aijempaan verrattuna, joten tyynyjäkään ei tartte olla kasapäin.

Oven vieressä, seinähyllyn alapuolella sijaitsee yksi, ei vielä niin valamis nurkka. Tulevaisuu'essa säilytyslaatikko vaatteineen siirtyy tuosta varastoon ja tähän nurkkaan tulee nojatuoli. Mutta se, millainen nojatuoli, onkin sitten jo aivan toinen tarina ja seleviää luultavasti jossain vaiheessa (eli toisin sanoen en vielä itekään ihan varmasti tiijä)!

Oven toisella puolella muuria vasten on aijemmin olokkarissa majaillut kirjahylly. Sen päältä löytyy edellisessä osoitteessa keittiössä vaikuttanut pöytäliina, kokoelma kuvia ja Pentikin tuikkulyhty, sekä meijän säästöpossu. Sisältönä kirjoja. Ja yhet kengät, koska net on aivan liian hienot pietettäväksi kaapissa. Tuolle seinälle tulee sitten vielä jossaki vaiheessa taulu, mutta vasta sitten aikanaan.

löytyy jäkälät ja kaikki :)

Ikkunan vastapäiseltä seinältä löytyy säilytyssysteeminä kaappi liukuovilla, joista yksi on peiliovi. Kaappi syö sisäänsä meijän vaatteet sekä myös liinavaatteet. Tulevaisuu'essa liinavaatteilla on toivottavasti oma säilytyspaikkansa jossain, mutta toistaiseksi net mahtuvat hyvin myös tänne makkariin. Pienenä yksityiskohtana kaapin ylälaijassa listan virkaa toimittaa vanahat heinäseipäät ja löytyypä sieltä listasta myös valotkin. 

Mettä- ja luontoteema sekä puu materiaalina nousevat siis melekoseen keskiöön täällä meijän makkarissa. Nyt ko tuolla päiväpeiton alla piileksii myös lakanoissa Vallilan Kelohonkaa, siippa totesi, että olo on ihan niinkö nukkuisi mettässä. :D Minusta se on toki vain positiivinen asia. Joku viherkasvi voisi vielä eksyä tänne lisäämään tunnelmaa.

Loppuun vielä kuva makkaran ovesta. Olen ehottomasti sen fani, että sekoitetaan vanahaa ja uutta keskenään ja etenki tämmösessä vanahassa talossa on mielestäni nykyaikaistuksen ja pintojen uusimisen yhtey'essä tärkiä säilyttää myös vanahaa. Ja hyödyntää kierrätysmateriaaleja, kuten ajan patinoimia lautoja ja juuri nuita heinäseipäitä. Valamiiksi kuluneissa pinnoissa on se etu, että niissä ei uu'et kolot ja kulumat palijon vanahojen joukosta erotu, eikä se ole muutenkaan niin justiinsa. Vanhat pinnat tuo minusta lämmintä ja kodikasta tunnelmaa, sekä hyvää henkiä taloon. Ite en oikiastaan koskaan ole ollut sellaisen pelkän kliinisen ja modernin ystävä. Vanahoilla asioilla on sydän ja tarinoita kerrottavanaan. Ja puu on tietysti materiaalina ihan lyömätön, mutta se ei varmaan tässä vaiheessa ole enää jäänyt kenellekään epäseleväksi.

Mutta tämmöseltä näyttää siis meijän makkari! Omasta mielestäni ollaan onnistuttu tekemään siitä asukkaittensa näköinen. Siippa omalta osaltaan jo ennen minua ja loppusilaus yhessä. Makkarissa on ehkä verraten modernein meininki koko kämpässä ja se palijon puhuttu mummolatyyli tulee täällä ehkä kaikista vähiten esille. Muualla sitä mummolaa onkin sitten ehkä vähän enemmän, mutta siitä lisää myöhemmin!

Pikaiset kuulumiset

Heipä hei! Ensimmäiset pääskyt on nyt havaittu, että se on kesä kai sitten?

Aika on taas vierähtänyt yllättävän nopiasti, iliman että on käyny ees mielen vieressäkään koittaa rustata tänne jotain. Nytkään en kovin ihimeellisiin suorituksiin aatellu taipua, sillä käynnissä on taistelu luonnonvoimat vastaan minä. Eli toisin sanoen jännitän, saanko lakanapyykit kuivaksi ulukona vai en (nyt paistaa aurinko, mutta hetken päästä voi jo sataa...) Ajattelin kuitenkin vaatia itseltäni sen verran nyt, että koittaisin viikonloppuna saaha aikaseksi vaikkapa jotain kuvallista sepustusta alakerran tiloista, täällä kun alakaa olla jo lähes valamista. Kuvat ja muut on ollu viime aikoina meleko vähissä siksikin, että piuhat on vielä muuton jälijiltä jossain paremmassa tallessa. Tähän nyt kuitenkin ymppäsin ottamiani Instagram-kuvia, ettei ihan kuvatonta meininkiä ois taas. Bannerikin on edelleen hyvin talavinen, mutta myös kovalevy, jossa kuvat sijaitsee, on havaintoalueeni ulukopuolella. Ehkä se löytyy nyt viikonloppuna myös.

Touhua on tässä riittänyt, sen lisäksi, että on tullut nautittua ihanasta keväisestä säästä (ylläolevat kuvat Vallovaarasta Iltaruskon laavulta), on myös aloitettu aijanrakennustalakoot, olen haravoinut pihapiiriä, järjestellyt paikkoja sisällä ja onpahan tuota tullut käytyä taas yhet mutkat Oulussakin eilen (sitä reissua varten tuli herättyä varttia vaille nelijä aamuyöstä ja silti olen mennyt eilen nukkumaan vasta kymmenen jäläkeen, pahoittelut siis jos teksti vähän tökkii). 

Ja tässä kaiken välissä ehtii tietysti touhuamaan kaikkia arkisia asioita, kuten pesemään pyykkiä (haha, voiton puolella ollaan, keli aurinkoistui ja tummat pilivet näyttävät painuvan pois päin, tuolla tuulella pyykit on kuivat varmaan puolen tunnin päästä), tekemään ruokaa ja siivoamaan. Jotenkin arkiset asiat on vaan nyt palijon mukavempia ko ennen. Pyykkiäkin pesee ihan mielellään, kun sen saa ulos kuivumaan ja ruokaa tekee mieli laittaa ihan erilailla ko keittiössä mahtuu toimimaan kunnolla. Tänään ylitin itseni ja tein itelleni ja siipalle erilliset lasagnet. Täytyy sanoa, että tuli kyllä onnistuneinta lasagnea ikinä. Juustokastikekin onnistui ihan täydellisesti. Kaavoihin kangistuneitten ruokalajien sijasta oon yrittänyt myös keksiä uusia tapoja tehä ruokaa ja kokeilla uusia reseptejä.

Koiruuskin osallistuu pihan siivoustalakoisiin

Pihan haravointikin alakaa olla jo loppusuoralla, haravoitavaa tässä tontissa riittääkin ja voi olla, että jossain vaiheessa elämää saattaa alakaa sylettämään. :D En ole mikään haravoinnin vihaaja, vaan päin vastoin, mutta jopa meikäläisellä alakaa olla ilimassa jo pientä taisteluväsymystä. No, onneksi ei tartte ottaa asiasta mitään paineita, vaan siistii pihaa siihen tahtiin ko ite jaksaa ja kerkiää. Piettämällä arkiset touhuilut mukavina juttuina, joita tekee mielellään, säilyy ehkä mielenkiinto elämää kohtaan astetta paremmin. Aitaakin on tällä hetkellä valamiina jo jokunen metri ja aika monta metriä vielä tekemättä, mutta eipä tuo haittaa. Kaikki ajallaan. Ensimmäinen kahen hengen aitatalakoilu päättyi meleko nopiasti siihen, kun minä avasin maalipurkin tarkoituksenani sutia maalia toloppien pintaan (meijän kylällä voi ennustaa sään sen mukaan, vienkö pyykit ulos/haravoin/alan maalata, silloin on takuuvarmasti vesisaje tiijossa). Ruvettiin tosiaan väsäämään aitaa oman ja naapureitten tontin väliin, kun koira tahtoo välillä tehä reissuja myös naapurin puolelle, vaikka muuten pihalla pysyykin. Eipähän tartte sitten jatkuvasti miettiä, että missä se elukka nyt huitelee. Naapurista saadut poronluut tosin piettävät kummasti koiraherrankin ihan oman pihan puolella, jolloin voi keskittyä omiin hommiin astetta paremmin. 

Omakotitalon asuttamisen (ja vielä vanahan sellaisen) hankalimpia puolia on ehottomasti se, että pää tursuaa koko ajan ihan liikaa ajatuksia siitä, mitä voisi tehä ja touhuta seuraavaksi. Sitä ko kävelee tuolla pihalla, näkee pellon tilalla kasvimaan ja marjapensaita, rinteessä portaat, yhessä kohtaa pensaita ja puita näkösuojana, lisää kunnon nurmialuetta toisaalla, järvinäkymän raivattuna paremmaksi, maalia ulukorakennusten pinnassa ja kesäkukkaistutuksia siellä ja täällä. Ylijäämälaudoista askartelee mielessään linnunpönttöjä ja kukkalaatikoita. Sisällä suunnittelee kaikenlaista ja varaston tavaroita kaivellessa näkee aarteita. Mikään ei ole enää turhanpäiväistä rojua, vaan kaikkea katsoessaan miettii, että voisiko tuolle antaa uuden elämän jossain toisessa käyttötarkoituksessa ja uudella maalipinnalla. Kaikenlaista pientä nikkarointia ja rakentamista olisi koko ajan mielessä.

krääsähyllyn aarteita

Mutta ei kait se auta ko piettää pää kylymänä ja tehä asioita yksi kerrallaan ajan ja erityisesti rahan sallimissa puitteissa. Keskeneräisyyksien sijasta sitä näkeekin onneksi mahollisuuksia. Ja palijon voi onneksi toteuttaa sellaisiakin pieniä projekteja, jotka ei niin hirviästi vaaji rahaa. Kuten vaikkapa varaston ja navetan siivous ja tyhyjennys turhasta rojusta (vaikka äsken puhuinkin, että sieltä löytyy vaan arteita, niin kyllä jotain täytyy hennoa sentään heittää kaatopaikallekin :D) tai vanahan pakasteen tuunaaminen kompostiksi.

Nyt kuitenkin viemään lisää pyykkiä ulos kuivumaan ja sen jäläkeen onkin mietinnän alla, että miten sitä tätä perjantai-illan viettämistä jatkaisi! Ihana sää kutsuisi ulukohommiin, mutta kova tuuli estänee kyllä haravoinnin aika tehokkaasti. Pullan leivontakin kiinnostaisi, mutta sen voisi jättää myös sellaiselle päivälle ko sää on huonompi. Eipähän tuota vielä tiijä, mistä sitä ittensä löytää, palataan!

Vastauksia haasteellisiin kysymyksiin

Sain haasteen ja yritin kovasti torstaina jääkiekon lomassa täyttää sitä (mikä oli ihan perkeleen hankalaa, koska tuomaripeli) ja eihän siitä sitten mitään tullut (ei jääkiekosta, eikä meikäläisen kirjottelustakaan). Perjantaina nuohooja suoritti visiitin, kävin kaupassa, käytin koiraa pitkällä lenkillä, pesin mattoa ja vaihoin viherkasveihin multia ja uusia ruukkuja (auttamatta myöhässä, tiijän) ja lopuksi yllätin itteni haravoimalla pihaa 1,5 tuntia illalla. Sen jäläkeen ei sitten maistunutkaan enää juuri muu kuin ihanan rentouttava sauna, iltatee ihanaa auringonlaskua kattellen ja nukkumaanmeno. Että kyllä on kiirettä piettänyt tässä "lomalaisen" arjessa!

Nyt koitan kuitenki tsempata ja saaha vastattua näihin Millan kysymyksiin ja ehkä jopa keksiä itekin yksitoista kysymystä. Haastettavia en taija niin montaa keksiä, mutta katotaan. Ideanahan oli siis vastata haastajan keksimiin 11 kysymykseen ja sen jäläkeen keksiä ite uu'et ja haastaa seuraavat 11 uhuria vastailemaan. 

1. Kerro jotain itsestäsi, mitä et ole vielä blogissasi paljastanut.

Yritin miettiä jotain jännää, mitä en olisi vielä tullut täällä maininneeksi, mutta en kyllä äkkiseltään ole ihan varma, mitä olen kertonut ja mitä en. :D Heitetään varmuu'en vuoksi usiampi fakta. Eli olen siivousfriikki, hengailen kotona aina kulahtaneissa kotivaatteissa, koska arvostan nykyään mukavuutta ohi ulukonäön (pierukolleget!) ja rakastan saunomista yli kaiken. Ehkä joku nuista ei vielä ollu tullu esille täällä?

 

2. Mikä leipomus/ruuanlaitto epäonnistui viimeksi?

Ihan hirviästä epäonnistumisesta ei voi puhua, mutta mokkapala kohosi toiselta laijalta huimasti ja jäi toiselta laijalta lättänäksi jostain tuntemattomasta syystä. Mitään isompia epäonnistumisia ei oo tainnu viime aikoina sattua (koputan puuta). 

 

3. Mikä ruoka-aine aiheuttaa kuvotusta?

Nyt täytyy kyllä sanoa, että olen meleko kaikkiruokainen. Rusinat pullassa ja sellainen englantilainen hedelmäkakku on niitä harvoja, jokka ei saa meikäläiseltä kannatusta. Kuvotusta en äkkiseltään osaa liittää mihinkään ruoka-aineeseen, meikäläiselle menee oikiasti kaikki perusinhokit ja useimmiten ihan mielissään. No ehkä kapriksille en oo keksinyt järkevää syytä olla olemassa ja kirsikoista en tykkää.

4. Onko keittiössäsi jotain, mitä sieltä on puuttunut jo kauan mutta et ole saanut syystä tai toisesta hankittua?

Lävikkö. En tiijä miksi sen ostaminen on niin hankalaa, mietin aina pastaa keittäessäni, että voi ko olisi se lävikkö, mutta ei.

 

5. Mitä ikkunalaudallasi/parvekkeellasi/pihallasi kasvaa?

Ikkunalau'alle haluaisin yrttejä, parveketta ei vielä ole ja pihalla näyttäisi tällä hetkellä pikaisen tarkistuksen perusteella kasvavan juuri ja juuri nurmikkoa. :D Ja yhessä purkissa jotain tunnistamattomia vihireitä alakuja. Tarkoitus olisi kuitenkin jo tänä kesänä toteuttaa ainakin minikasvimaa isoon pataan tuohon pihalle (äkkiseltään näyttäisi, että sieltä ei ole mitään erityistä nousemassa) ja ehkä saattaa alulle vähän isompaakin kasvimaata. Iso ehkä. Ja tietysti muutaman kesäkukkaistutuksen voisi tehä. Kaikki suuremmat pihasuunnitelmat taitavat toistaiseksi jäähä oottelemaan vielä parempia aikoja. Projektilla on kyllä laajuuttakin, että ehkä tässä ei oo mikään hoppu.

 

6. Satsaatko mieluummin laatuun vai määrään (vaikkapa kesäkukissa/leivonta-aineissa)?

Hyvä kysymys. Huonekalujen ja astioiden sekä tekstiilien kohalla ehkä enemmänkin laatuun (en kyllä tosin väitä, etteikö halavallakin voisi saaha hyvää). Kesäkukkia en ole vielä ehtinyt etes miettimään, mutta ruoanlaitossa ja leivonnassa tekee mieli ainakin joskus hifistellä. Sama pätee myös esimerkiksi alakoholijuomiin, mieluummin kalliimpaa laadukasta ja oikiasti hyvää ko enemmän jotaki halapaa. Useitten asioitten kohalla arvotan kyllä kotimaisuu'en meleko korkialle. Ja hinta-laatusuhetta tulee aika palijon mietittyä, oli kyse sitten mistä hyvänsä.

7. Mikä asia sai sinut tuntemaan viimeksi onnellisuutta?

Eilen se oli tosiaan se sauna ja saunan jäläkeinen hetki, ko kattelin tuvan ikkunasta laskevaa aurinkoa teemuki kourassa. Kokonaisuu'essaan tämä oma koti ja kaikki mahollisuu'et, se että on saanut kulumaan monta tuntia pihalla touhutessa. Ja ai niin, se, että minulla on mies, joka pitää minua seksikkäänä, kun pesen kalsarit jalassa ikkunoita. :D Tekijä, joka kantaa meleko pitkälle!

 

8. Jos voittaisit Eurojackpotissa yli 90 miljoonaa, mitä isompaa ostaisit ensimmäisenä?

Yhtenä isona investointina tekisin taloon laajennuksena kodinhoitohuoneen/pyykinkäsittelytilat, eteisen isoilla ikkunoilla ja pari kamaria. Saunaan tekisin pientä remonttia vaihtamalla kiukaan ja tekemällä ikkunan ulos, yläkertaan viimeistelisin vessan ja parvekkeen. Ja sitten tietysti pistäisin piharakennukset kuntoon, remppaisin navettaan sauna- ja oleskelutilat, autotallin ja pihalle paljun ja muutenkin laittaisin pihan kuntoon. Ja ostaisin auton. Nopian sellaisen. Ehkä montaki. Itelle. Ja siipalle kans. (Tosin näitähän ei nyt sitten taas tarvitse miettiä, koska a) unohin pelata koko Eurojackpottia eilen ja b) miljoonat taisi mennä Tsekkeihin. Ne perkeleet.)

9. Mistä haluaisit nähdä unta ensi yönä?

Jaa-a, tämähän olikin aika jännä kysymys. Jokin mukava uni olisi aina tietysti kiva, mutta toisaalta ei mikään liian mukava (kuten vaikkapa net Eurojackpotin milijoonat), ko sitten oisi ikävä herätä todellisuuteen. :D

10. Paras lukemasi kirja?

Nyt en kyllä osaa mainita vain yhtä. Taru Sormusten Herrasta on edelleen ikisuosikki teininä koetun vaikuttavan lukukokemuksen vuoksi, mutta myös lähes kaikki lukemani John Irvingit puree kyllä. Ehkä kaikista eniten Kaikki isäni hotellit ja Kunnes löydän sinut. Myös Stephen Kingin Musta torni -sarja on aika kova. Tämä kysymys muistuttaa kyllä mieleeni, että olen viimeaikoina lukenu ihan liian vähän vain ja ainuastaan huvin vuoksi. Maanantaina suunta kirjastoon? 

11. Mitä hyviä ja huonoja puolia bloggaamisessa mielestäsi on?

Hyviä puolia ovat ehottomasti se, että pääsee purkamaan omia ajatuksiaan jonnekin ja toteuttamaan ittiään kirjoittamalla. Saman väylän kautta voi vapaasti julukasta myös muut tuotokset, kuten vaikkapa valokuvat. Isomman kaliiberin kirjottelijat myös pääsevät todennäköisesti vaikuttamaan asioihin ja herättämään oikiasti ajatuksia ihimisissä teksteillään. Näin pienempänä tekijänä lähinnä tuntee itte, että pystyy omalla paasaamisellaan vaikuttamaan. :D Ja tietysti kauempana asuvat ystävät ja tuttavat pysyy kärryillä siitä, mitä meikäläisen elämässä tapahtuu, vaikka tietyllä tapaa niukasti ja sensuroiden tulee juttuja julukastua. Huonoja puolia ehkä se, että ihimiset saavat tietää sinusta sensuurista huolimatta turhankin palijon asioita, etenkin nyt ko on muuttanu pienelle paikkakunnalle asumaan. Ja tietysti se, että aina ei vaan riitä aikaa ja intoa kirjottaa. Sekä toisaalta jämähtäminen, ite haluaisin ehkä kehittää tätä blogia ja kasvaa ja saaha lukijoitakin, mutta toisaalta aika ja riittävä työpanos ehkä kuitenkin puuttuu. 

 Ja sitten omat 11 kysymystäni:

1. Onko sinulla lemmikkieläimiä? Jos on (tai on ollut), niin kerro jokin elukkaasi liittyvä hauska/kiinnostava/tärkeä fakta.

2. Oletko koskaan harkinnut lopettavasi blogisi pitämisen ja jos olet, niin miksi?

3. Mikä on sinulle ominaisin asumismuoto (omakotitalo/kerrostalo/rivari jne.)?

4. Jos saisit lahjoittaa kolomelle eri kohteelle/ihimiselle jne. valitsemasi ihan minkä tahansa summan rahaa, niin mitkä net olisivat?

5. Muuttaisitko jotain tämänhetkisessä elämäntilanteessasi?

6. Mitä televisio-ohjelmaa et voi sietää?

7. Entä minkä alakaessa nauliudut välittömästi television ääreen? 

8. Kerro lapsuutesi ehottomasti kovin suosikkiartisti/bändi!

9. Mihin menet kun haluat rauhoittua/koota ajatuksia/viettää aikaa itsesi kanssa?

10. Jotain, mikä on ostoslistallasi juuri nyt.

ja viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisimpänä: 

11. Jos hallitusneuvottelijat kysyisivät mielipidettäsi Suomen tilanteesta ja siitä, mitä pitäisi tehä, mitä sanoisit heille?

Koittakaapas vastailla näihin, sovitaan, että kuka tahansa joka haluaa, saa vastata näihin ja halutessaan keksiä omat kysymykset ja haastaa uusia mukaan, mutta kokeillaan kohdentaan myös muutamaan blogiin, eli haasteen saavat:

Y by Jenny

Poromiehen muija Sallassa   

Maltan mieleni
#IHANROUVANA

Olokeeppa hyvä! 
    

Toukokuun pimiää

Hui hai!

On tässä ollut taas kaikenlaista, mutta nyt toivottavasti rauhottuu. Tulin eilen kotiin niin myöhään, että kylän katuvalotkin oli jo sammuneet. Ainuastaan vanahan kaupan pihalla loisti yksinäinen lamppu. Olin toki jo vähän aikasemmin illasta kotiutunu (toivottavasti) viimeiseltä Oulun keikalta, mutta lähin vielä sitten kylille kattomaan jääkiekkoa ja sehän venähti meleko pitkäksi. 

Oli silti kiva tulla keskellä pimeintä toukokuun yötäkin kotia. Mietin siinä nukkumaan laittaessani, että oon nyt usiamman kerran kuullut hassun kysymyksen "miltä nyt tuntuu asua siellä?" 

Eipä tuohon oikein osaa kummoisia vastata, aika outo kysymys. Miettikää nyt itekin, miltä teistä tuntuu asua kotonanne? Tuskin kovin kamalalta ainakaan. Minä istun tässä nyt yläkerrassa saunan jäläkeen ja vietän laatuaikaa hömppäohojelmani äärellä ja samalla kuuntelen ko saje piiskaa kattoa. Mikäs tässä on ollessa. 

Että ihan hyvin menee, vaikka tänään kauppaan lähtiessä unohinkin lähes kuivat pyykit ulos narulle ja alakoi satamaan, koira käyttäytyi huonosti lenkillä, unohin ostaa kaupasta kaikki net asiat jokka huomasin listan kirjottamisen jäläkeen, enkä lisänny listaan, koska luulin muistavani ostaa net ilimankin ja takaisin päin ajellessa näin sateisessa mettässä seisomassa hirven. 

Vähän näläkäkiukuttikin tuossa, mutta sitten tein myöhäisen iltaruoan, lämmitin saunan ja olen tässä. Lisäksi ostin Avotakan, ko se oli tarjouksessa (onko tämä nyt sitä, että tulee vanahaksi?? sekä Avotakka, että tarjouksesta ostaminen :D) ja ajattelin ehkä seuraavaksi hiipiä alakertaan ja makkariin peiton alle lukemaan sitä.

Hyvää yötä!

Jotain ihan muuta

Tällä kertaa ajattelin julukasta jotaki ihan muuta, ko yleensä. Nimittäin tuossa yhtenä kauniina päivänä kesken muuttolaatikoitten purkamisen löysin itteni kaivelemasta cd-levylaatikkoa, jossa on kasapäin sekä ite ostamiani, lahajaksi saatuja että jostain sosialisoituja levyjä. 

Niitä kuunnellessa osui sitten kohalle yksi levy ajalta ko olin seittemäntoista, jonka, kuten monen muunkin, olin melekeen unohtanu. Siinä sitten kuunnellessa iski vastustamaton halu laulaa ja koska naapuriin ei enää kuulu, vaikka kuinka huutais, niin minähän lauloin (kuten teen taas nykyään aina ko olen yksin ja kuuntelen musiikkia, ajoittain myös lenkillä). 

Yksi kappale meni sitten oikein ihon alle. Muistan sen fiiliksen silloin joskus. Ja miten erilainen fiilis onkaan istua kaheksan vuotta myöhemmin risti-istunnassa oman kodin lattialla ja laulaa samaa kappaletta. Kaheksan vuotta kaikenlaista sotaa ja vääntöä, iloja ja suruja ja nyt ollaan tässä. Kun voi oikiasti vetää henkiä pelekäämättä mitään. 

Aattelin sitten jakaa tämän teijänkin kanssa. Valitettavasti laatu on ihan sontaa, koska läppärin mikrofoni ja tausta tulee cd:ltä. Meikäläisen kitaransoittotaijot on tällä hetkellä vaiheessa "tapailen nelijän soinnun piisiä ja sitäkin useimmiten väärin", joten meisiä ei nähä vielä hetkeen säestämässä ittiään. Jos ikinä. Sanatki oli vähän hukassa, mutta sitähän tet että huomaa jos minä en kerro sitä. Eiku.

Ja ai niin, kuvaa ei ole, koska se ei ole mitenkään olennaista tämän asian kannalta. Ja videohan on tosiaan piilotettu, eli sitä ei löyä Youtubesta hakemalla (ei sillä että kukaan niin toki haluaisi tehä), ainuastaan tämän linkin kautta. Miksi, no, en tiijä.