Yläkertaa

Ja nyt arvon naiset  ja herrat, kuvia siitä, miltä siellä puunatussa ja järjestellyssä yläkerrassa näyttää:

Yläkerrassa sijaitsee siis erikseen meijän telekkarinkattomis- ja musiikinkuuntelutila, eli toisin sanoen olohuone. En muista olenko jo asiasta maininnut aijemmin, mutta tosiaan tykkään järjestyksestä näin, vaikka oonkin kohannut aika monta hämmentynyttä "ai eikö teillä oo telekkaria?" reaktiota sen alakerrasta puuttumisen vuoksi. Ite katon hyvin harvoin telekkaria, eli sen ei tartte olla alahaalla, missä monesti tulee vietettyä suurin osa ajasta. Toisekseen on kiva, että alahaalla on semmoinen vanahan ajan "tupa", missä voijaan oleskella ihan iliman telekkaria ja kattella vaikka elämänmenoa ikkunasta. Ja kolomanneksi, ko olohuone ja keittiö on erillään, ei kokkailusta aiheutuva meteli häiritse telekkarin kattomista ja toisaalta taas ylyhäällä voi rauhassa kattella telekkaria tai kuunnella musiikkiakin, iliman että se häiritsee vaikkapa nukkumista alakerran makkarissa. Vanaha talo ja paksut seinät, tykkään. Ehkä met jossain vaiheessa muututaan niin ikäihimisiksi, että halutaan tupaanki telekkari, josta kattoa aamuteeveetä, mutta ei ainakaan vielä. Elämän ei tartte pyöriä telekkarin ympärillä. 

Koska vanahassa maatalossa ollaan, haluan, että sen ajan henki tulee esille myös sisustuksessa. Niinpä olokkarista löytyy vanahan lypsyjakkaran lisäksi myös maitotonkka. Ihana puinen jakkara on kotoisin meikäläisen mummolasta, maton tarinaa en tiijä, pitäisi kysyä siipalta. Tuolissa on täydellinen sinisen sävy ja ihanasti kulunut maalipinta! En olisi ikinä uskonut, että voisin sisustushommissa innostua näin palijon sinisestä.

Sininen jatkuu myös nurkassa senkin luona. Senkissä on nyt jopa tavaraakin sisällä, sain laitettua esimerkiksi cd-levyt sinne. Niitä järjestellessäni mietin, että eipähän ole tullut pieneen hetkeen ostettua ainuttakaan cd-levyä, ko ennen vierailu Free Records Shopissa oli jokaisen kaupunkireissun kohokohta. Musiikin tärkey'estä kertoo myös nurkassa seisovat soittimet, joita allekirjoittaneen oisi tarkoitus opetella joskus soittamaan. Sitä ootellessa net käyvät myös mainiosti sisustuselementeistä, haitarissa on jopa häivähdys sinistä. Tuo vuoderahi toimittaa tällä hetkellä vielä olohuoneen pöy'än virkaa siihen asti, kunnes saan muutoksen alla olevan pöy'än valamiiksi. Rahi tuo myös ihan kätevästi lisää istumatilaa, koska tämä vanaha nahkasohova ei ole mikään kovin iso. Ja nahkasohovahan vaihtuu toiseen sitten joskus ko on varaa investoija sohovaan.

Näistä kuvista näkee, että myös siipalla on silimää sisustukselle, sillä muuri, näkyviin jätetyt kattopalakit, portaikon kaide ja valaistus on siipan käsialaa, niinkö kaikki pinnat ja muut täällä ylyhäällä. Muuri on yksi meikäläisen lempparikohtia täällä. Portaikon kaide tosin kaipaisi vielä hieman väriä pintaan, pohdinnan alla ainuastaan se, että pitäisikö siitä tulla petsattu vai valakonen. Ehkä petsattu?

Yläkerrasta löytyy olokkarin (ja keskeneräisen vessan) lisäksi yksi iso kamari, jossa värimaailma on yllättäen, tadaa, oranssi. Ikkunassa on ohuet läpikuultavat verhot, sekä paksut mustaharmaat verhot, joilla huoneen saa tarvittaessa pimennettyä. Aijemmassa kämpässä olleen pirttikaluston penkkiä hyödynsin täällä istumis- ja laskutilana. Luulen, että saatan kyllä tulla usiastikin ite hengailemaan tuohon penkille ja kattelemaan ikkunasta tulos.

Huone toimii vierasmakkarin lisäksi myös toimistotilana (sekä myös kuntosalina), tässä se surullisen kuuluisa työpöytä. Toimistohommien osalta ei olla vielä ihan täysin järjestyksessä, kuten kuvasta näkyy. Pöy'än kanssa samaa sarjaa löytyy alahaalta myös lipasto, oon suunnitellut näitten valakoruskeitten puukalusteitten maalaamista  petsilakalla, mutta toisaalta en sitten tiijä. Jotenki tuo kaksivärisyys ärsyttää minua (en tiijä miksi :D), toinen vaihtoehto olisi tietysti maalata net kokonaan valakoseksi, mutta ehkä valakosta lattiaa, seinää ja kattoa vasten se petsattu saattaisi olla kivempi. Tuoli on saman henkinen nuitten kanssa, vaikka se on alakujaan minun ja pöytä sekä lipasto siipan. Sen olen aikanaan meinannut maalata mustavalakoseksi ja myös punaiseksi :D. Jokin persoonallinen väritys voisi kyllä olla poikaa sillekin. Työpöy'än takana on pieni ikkuna, josta pääsee kivasti valoa sisään, vaikka työskentelypiste sen edessä onkin.

Nämät taulut on myös siipan peruja, jotenkin tykkään näistä ja net päätyivät hieman vinksin vonksin (tarkoituksella) kamarin seinälle. Ihan ite naulasin.  

Musta puinen laatikosto on handmade by meisi. Muovikukat Iron Maiden -olutpullossa on meikäläisen kokeilu, sillä täällä yläkerran kamarissa ollaan suuressa määrin vielä sisustuksen osalta kokeiluasteella. Saa nähä koska hermostun ja nakkaan nuot mäkeen, yleensä en nimittäin voi sietää muovikukkia. :D Tauluista toinen on meikän pikkuvelijen kouluaikainen taideteos ja toinen meikäläisen huonosti kehystämä kuva Siipasta ja Koirasta. Jotenkin vähän kaikki alakoi ärsyttämään tätä kuvaa tuijottaessa, pakko käyä ainaki pikkusen siirtämässä tuota laatikostoa. :D Mutta tälleen meisi löytää net jutut, jokka toimii ja miellyttää omaa silimää. Kaikkea pitää kokeilla ja jos jokin alakaa risoa, se lähtee mäkeen ja vaihtuu niin kauan, että feng shuit on kohillaan.

Koska kamari on jäätävän iso, se vaati kaverikseen myös jäätävän ison maton. Ja sellainenhän löytyi onneksi (mistäs muualta) ko äitin mattovarastosta. Tämä on mummon äitille ja iskälle kutoma makkarin matto johonkin kämppään, jossa oli huluppea makkari.

Koska kyseessä on oranssi huone, on oranssia ripoteltu pieninä ja vähän suurempia yksityiskohtina vähän sinne ja tänne. Sängyn päätyyn seinälle olisi tarkoitus saaha vielä jotain oranssia, ehkä jonkin sopivasti retron kankaan avulla. Oranssin norsun olen muuten saanut 15-vuotiaana Helsingin reissulla Lintsiltä ja se, tuttavallisemmin Herra Norsu, on meisille valtavan rakas. Sänkypeitto ei ole ykkösvalinta tuonne kamariin, mutta sillä nyt mennään ainakin toistaiseksi. Herra Norsun kanssa samaa sävyä on myös Robin Dayn Hillelle suunnittelema muovituoli, joka on navetan aarteita. Perusteellinen puhistus Universal Stonella ja se on suorastaan kuin uusi! Se sai kaverikseen toisen pirtin pöy'än penkin ja laavalampun. Ja jotain sälää, jokka ehkä netkin saattavat vielä vaihtaa maisemaa. Tuossa laavalampussa ja muovituolissa on kuitenkin jotain sellaista säpinää, josta saatan kehitellä vielä lisääkin. Yläkerran kamariin oisi tarkoitus nimittäin saaha vielä Nintendo-pelinurkka, joten överi aikamatka on hyvinkin mahollista ja epäilemättä tämä sisustus tästä vielä jalostuu.

Ja koska kyseessä on edelleen myös vierasmakkari, oon ajatellu etenkin naispuolisia vieraita niin palijon, että kamarista löytyy myös peili. Osittain myös siksi, että yläkerran kamariin on roudattu kaikki sellainen, jolle ei ollut paikkaa muualla ja se vielä aavistuksen verran ikävästi näkyy tuolla.

Ja loppuun vielä kuvia, jokka ikävästi palijastavat sen keskeneräisen fiiliksen vielä pahemmin. Kuntoiluvehkeet on herttaisesti levällään, kunnes keksitään niille joku järkevämpi ja tyylikkäämpi säilytystapa. Siihen asti, kyllä, lattialla. Ruskeitten taulujen alle olisi tarkoitus laittaa lasihyllykkö, johon tulee säilytykseen mappeja ja kirjoja. Ja kamarin nurkassa on syvennys, josta jonakin päivänä olisi tarkoitus tulla komero. Nyt siellä majailee sekalaista tavaraa ja yksi nojatuoli, jonka potentiaali on tunnustettu, mutta entrausajatukset vielä kovin vaiheessa. Jonakin päivänä luultavasti vaihan sujuvasti kankaat tuohon tuoliin ja maalailen sen, mutta se päivä ei oo tänään. Eikä luultavasti vielä huomennakaan. 

Tämmöstä! Hakemista ja sovittelua ja aarteenetsintää, mutta niin kait se on sisustaminen aina. Paljon on jo hyvää ja tällä hetkellä kuitenkin tykkään siitä, että täällä tosiaan alakaa näyttää enemmän jo ihimisasumukselta ko mitä varastolta tuon kamarinkin osalta.