Mainitsin tuossa taannoin, että meillä ilmeni kutsumattomia vieraita yläkerrassa ja nyt ko luvattomat vuokralaiset näyttäisivät totelleen häätökäskyä, ajattelin hieman avautua kyseisistä talonvaltaajista. Ja myöhemmin lupaan myös esitellä lopultakin, miltä yläkerrassa näyttää, nyt ko se alakaa näyttää enemmän asutulta mestalta eikä roinavarastolta.
Havaitsin siis reilu viikko takaperin hieman karvaisen ruskean mönkerön olohuoneen lattialla. Otin kyseisen yksilön hengiltä ja ennenkö ehin tehä tarkempaa analyysiä raadosta, koira ystävällisesti siivosi toukan parempiin suihin ja asia jäi käsittelemättä sen kummemmin. Koska vanahassa talossa ollaan, kaiken maailman ötykät (kuten hämähäkit) on arkipäivää ja ko ikkunat oli olleet auki, en asiaa sillä kertaa miettinyt sen kummemmin. Muutama päivä myöhemmin lattialta kuitenkin löytyi toinen samanmoinen yksilö ja myöhemmin myös portaista, jolloin hälytyskellot alakoivat soija, sillä kolome karvaista toukkaa ei mene enää sattuman piikkiin. Pieni kuukkelointi paljastikin, että kutsumaton vieras oli nimeltään vyöihrakuoriainen. Voin kertoa, että tässä vaiheessa revin pelihousuja ja rankasti, koska netin mukaan kyseessä oli suht harmiton vieras, joka kuitenkin saattaisi toukkana nälissään käyä tekstiilien kimppuun. Etenkin ko tarkempi syyni yläkerran kamariin palijasti samaisia toukkia niin mattojen alta ko verhoista.
Olin ihan varma, että kuskattiin kyseiset vieraat navetasta vanahan senkin mukana, joka tuotiin yläkertaan jokunen viikko aijemmin. Internetin ihimeellisen maailman mukaan vyöihrakuoriaiset viihtyvät esimerkiksi linnunpesissä ja niitähän on navetassa joskus ollut. Pesin ja puunasin kyllä senkin, mutta mielen vieressäkään ei käynyt mikään myrkyttäminen (eipä sillä, että tavalliset hyönteismyrkyt munavaiheen ötyköihin ees tehoaisi). Linnunpesiä ei sen sijaan talon räystäillä ole, eikä kattopellin väliin pitäisi päästä mitään elukkaa kuolemaankaan (vyöihrakuoriaiset syövät mielellään myös raatoja, hyi). Joten olin varma, että ollaan ite tuotu kuoriaiset jonkin huonekalun matkassa sisälle ja syyttävä sormi osoitti vahavasti viimeisintä vahavistusta. Näytettyäni aikuisen kuoriaisen kuvaa siipalle, paljastui kuitenkin, että siipan työasunnolla on kyseisiä hiippareita näkynyt joskus, ennen ko koko taloyhtiössä suoritettiin myrkytys. Siispä syyllinen, jonka matkassa toukat olivat meillekin muuttaneet, oli ilimiselevästi siipan työasunnolta tuotu työpöytä.
Voin kertoa, että vienoisesti ketutti. Myrkytyshän oli suoritettu tietysti vasta sen jäläkeen, ko pöytä oli jo tuotu tänne, ja koska ensisijaisesti myrkytyksen kohteena olivat lähinnä kylyppärissä viihtyneet sokeritoukat, ei käynyt mielessäkään, että työpöy'än kanssa olisi pitänyt jotenkin varoa. Vaikka tiedostin, että omatoimisesti kuoriaisen munia ei oltaisi pystytty oikiastaan mitenkään teilaamaan, (saunaan työpöytä ei olisi mitenkään mahtunut ja pakkasta ei ollut enää riittämiin siinä vaiheessa ko pöytä tänne tuotiin), ei itkupotkuraivari ollut kaukana. Kävin hakemassa kaupasta ison purkin Baygonia ja aloin riehumaan sen kanssa yläkerran kamarissa, jossa toukkahavaintoja suorastaan sateli. Sängystä kaikki petivaatteet lähtivät kuuenkympin pesuun ja loput tekstiilit pusseissa pakastearkkuun (tuuri, että pakaste oli meleko tyhyjillään) pois lukien verhot, joita en jaksanut alakaa repiä ikkunasta alas. Matot käytin saunassa.
Suorastaan itketti. Vaikka netin syövereistä kaivoin monta tekstiä, jossa ihimiset rauhoittelivat ja komensivat olemaan hysterisoitumatta, parhaimmat jopa kertoivat elävänsä yhessä kyseisten kuoriaisten kanssa pahemmin niistä välittämättä, minun elämänpiiriini ei todellakaan kuulu mitkään raadonsyöjäöttiäiset. Todellakin kieltäy'yn elämästä minkään sortin ylimääräisen elämän kanssa saman katon alla (poissulukien hämähäkit, olen kunniasanalla luvannut, etten valita enää yhestäkään kaheksanjalakaisesta kaverista, johon tässä talossa törmään).
Kun Baygonin suihkuttelu ei tuonut toivottua tulosta, vaan pian myrkytyksen jäläkeen sain taas tappaa toukkia roppakaupalla, hain äiteeltä höyrypesurin lainaan ja aloitin raivoisan siivoamisen tehäkseni elinolosuhteet toukille mahollisimman epäsuotuisiksi. Ensin imuroin ja sitten pesin koko huoneen suurin piirtein lattiasta kattoon höyrypesurilla ja höyrytin sen perkeleen työpöy'än sekä kaikki maholliset listankolot ja nurkat, joissa niitä paskiaisia voisi piileksiä. Olohuoneen puolella myös huonekalut, huonekasvit, listanraot, sohova ja net matot, joita en jaksanu kantaa saunaan, sai kyytiä. Höyrypesurin kanssa riehuessani mietiskelin, että jos ei muuta, niin tulipahan siivottua koko yläkerta kunnolla. Viimeistelin siivouksen suihkuttamalla vielä loput Baygonista verhoihin, joissa toukat tuntuivat erityisesti viihtyvän.
Ja ehkä höyrytys auttoi, ehkä ei, mutta perusteellisen siivouksen jäläkeen keräsin vielä muutaman pienen yksilön lattialta, ja nyt on pari päivää ollut niin rauhallista, että uskalsin palauttaa kaikki tekstiilit takaisin yläkertaan ja muutenkin laittaa paikat takaisin järjestykseen. Tänään löysin vielä yhen toukan, mutta muuten on ollut aivan hilijaista. Ehkä kaikki kuoriutuneet toukat on vaan nyt nistitty, mutta siivoamalla sain kyllä mielenrauhan. Tiedostan kyllä, että on olemassa riski sille, että ensi kesänä näitä samoja hyyppäreitä ilimestyy taas, koska jokunen toukka on voinut ehtiä kuoriaiseksi asti ja munia jonnekin piiloon, mutta se on niin kaukana, etten jaksa ressata siitä juuri nyt. Ensi kesänä se ei ehkä enää ole yhtä raivoisa shokki ja toisaalta, jos nuot pirulaiset tekevät samanlaisen joukkoinvaasion ko nyt, tilaan paikalle myrkyttäjän.
Kyllä, myönnän, että vejin luultavasti aika rankasti ylireagoinnin puolelle, mutta pestyäni ja puunattuani joka paikan täällä ylähäällä on mukavan puhistunut olo. Samanlaisen stressireaktion vejin edellisessäkin asunnossa muuton jäläkeen löy'ettyäni sängystä lakanoita vaihtaessa kuolleen sokeritoukan. Vaikka tiesin, että se tuli edellisestä kämpästäni muuttokamojen matkassa ja oli todennäköisesti lattialta vipeltänyt jätesäkkiin jossa petivaatteet oli, ja että se oli ollut luultavasti kuollut jo sänkyyn joutuessaan, koko sänky oli pakko puunata perusteellisesti.
Mutta nyt tässä pestyllä sohovalla maatessani mietin myös, että tuskin olisi tullut laitettua yläkertaa näin tehokkaasti järjestykseen iliman nuita vyöihrakuoriaisen toukkia. Siivouksen lomassa tuli purettua viimeisiä muuttolaatikoita ja laitettua tauluja seinälle sekä järjesteltyä paikkoja, joten näin jäläkikäteen niillä toukilla oli ihan hyvä herättävä vaikutus. Paikallaan junnanneet sisustusajatuksetkin saivat jotenkin tässä rytäkässä uutta potkua.
Jäläkeenpäin on heleppo sanoa näin, mutta ehkäpä niillä toukkien ilimestymiselläkin oli tarkoitus. Kuten vähän kaikella elämässä tuppaa olemaan, ko tarkemmin miettii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!