Lupasin sitä vähän positiivisempaaki tekstiä ja tässä sitä siis.
Koska en aina jaksa olla hirviän vakuuttava ja asiapitoinen (ettekä tekään jaksa lukia aina semmosta :D), aattelin kirjottaa ihan vaan tämmösen höpönlöpö-postauksen väliin. Ja voi kyllä, käytin postaus-sanaa. Melekeen tekis mieli editoija pois samantien, muttako se kerran nyt tuolla on, niin olokoot. Minulla on aiempaa blogitaustaa (kyllä, luurankoja kaapissa), mutta sen aihealue, eli opiskelu, on tulossa tiensä päähän (onneksi), joten olen nyt tosiaan käynnistellyt tätä uutta.
Koska en aina jaksa olla hirviän vakuuttava ja asiapitoinen (ettekä tekään jaksa lukia aina semmosta :D), aattelin kirjottaa ihan vaan tämmösen höpönlöpö-postauksen väliin. Ja voi kyllä, käytin postaus-sanaa. Melekeen tekis mieli editoija pois samantien, muttako se kerran nyt tuolla on, niin olokoot. Minulla on aiempaa blogitaustaa (kyllä, luurankoja kaapissa), mutta sen aihealue, eli opiskelu, on tulossa tiensä päähän (onneksi), joten olen nyt tosiaan käynnistellyt tätä uutta.
Uudella aihealueella, ja vähän anonyymimmin, koska ei oo kiva, että kaikki siellä kuvaruu'un toisella puolella tietää aivan kaiken meisin elämästä. No, niinkö nyt muutenkaan aivan kaikkea olisin kertonut, mutta kyllä tet vanahan blogin lukijat minua aika paremmin tunnetta, ko mitä toistaiseksi olen täällä itestäni kertonut (vilikuttakaa, jos teitä on siellä ruu'un takana!) Ja sitä paitsi, ohan se palijon kivempi tiputella tiedon hippusia siellä täällä, ko mitä läväyttää aivan kaikkia kerralla esille. Vanhaa blogia en tänne linkkaa, uuden olen linkannut vanahaan. Jos joku sen kokee tarpeelliseksi kaivaa esille, niin siinäkö, mutta ei siellä mitään niin kauhian kiinnostavaa ole, että kannattaisi nähä se vaiva.
Sen verran voin toki myös palijastaa lisää, että kotikuntani on Salla, jos sitä ei kaikki ole jo ite osanneet päätellä. Hui, tuo oli meleko suuri palijastus, koska meitä ei ole kovin montaa enää, tarkalleen ottaen 3864 (30.4.2014 päivitetyn tilaston mukaan, lähde). Liekkö tuon jäläkeen ehtiny muutama jo poistua keskuu'estamme. Ehkäpä jopa yksi tai kaksi ehtinyt syntyä kuitenkin lisääkin.
Semmonen siis. Sallalainen emäntä. Vakaasti hellustelen ja meillä on karvanen vauva.
Mutta asiasta kukkaruukkuun. Lehissä ei vissiin oo ollu mitään juttua, että Suomeen ois mäsähtäny Eurojackpotin päävoitto? Helekutti sentään. Aattelin nimittäin tilata meijän olokkariin uuen verhon, koska se ihan selekiästi huutaa sitä. Voitteko kuvitella, oon kattonu samoja verhoja _nelijä_ vuotta ja nyt alako tuntua siltä, että kyllästyttää. Tämä on siitä syystä hirvittävän relevanttia informaatiota, koska meinasin pöläyttää tämmösen verhon:
Khyyyllä. Vallilan Koivikon. Ja nimenomaan tuon sinivihiriän. Satuin nimittäin löytämään verkkokaupan, josta sitä vielä sai. Puut on vähän niinkö vallitseva tekijä meijän sisustuksessa. Olisin aivan aloittelija, jos meiltä ei löytyisi Vallilan Kelohonkaa. Voi kuulkaa, kyllä löytyy, nimittäin makkarista.
Siinähän se. Vihiriänä. Ostin heti, ko sain tietää, että meikäläisellä on makkari. Mutta ettei tämä tähän vielä jäisi, samaisessa makkarissa on myös ihan tosielämän kelohonka. Nimittäin seinällä.
Kuva on vähän kakka, mutta kärsikää. Myös tämän teetätin aikanaan heti, ko makkarista tuli totta. Tai oikiastaan heti ko näin tämän valokuvan, tiesin että haluan siitä taulun makkarini seinälle. Kyseessä on oma valokuvani, jonka oon ottanu yhellä Värriön reissulla. Käytiin viime reissullakin moikkaamassa kyseistä veijaria, pystyssä oli ja hilijaa humisteli maailman tuulissa.
Mutta ei net puut vielä siihen jääny.
Pitihän se sitten myös saaha sisustukseen sopivat yöpöy'än lamput. Sattuivat olemaan tarjouksessa juuri silloin. Kyllä, minä oon ihan kaheli. Ymmärrätte varmaan, miksi siippa sanoo samantien ei ja raahaa meikät pois, ko kohtaan kaupassa jotain sisustukseen liittyvää, missä esiintyy puita?
Jeppp. Mutta verkkokauppoihin se ei onneksi voi vaikuttaa, kjäh kjäh.
Oikiasti siippa saisi kiittää minua siitä, että käsitykseni sisustamisesta = ostetaan halutunlaiset verhot, matot, huonekalut ja niin edelleen, sisustus on valamis, hyvä. Minulle oli täysin uusi juttu, että sisustusta kuuluisi uudistaa säännöllisin väliajoin. Miksi hyvää pitää mennä muuttamaan? Ai kun kyllästyttää, haluttaa jotain uutta. No ei sitä siipankaan naamaa aina jaksa kattella, mutta ei sitäkään silti laiteta vaihtoon puolen vuojen välein...
Ah, eksyin hieman aiheesta. Joka oli puu sisustuksessa. Paitsi että siis tosiaan olen ihan pölijänä puuhun tekstiileissä ja muissa, tykkään myös kovasti, että huonekalut on puuta. Materiaalina puu on lähes ikuinen ja kun se kuuluisa sisustus alakaa kyllästyttää, puun voi aina käsitellä uu'elleen. Siksi olinkin ihan pähkinöinä, ko luin, että Ikeaan on tullut sellaiset mallistot kuin Tarva ja Nornäs. Kyseiset huonekalut on valamistettu massiivipuusta, ruotsalaisesta männystä ja net ovat käsittelemättömiä. Net voi siis käsitellä ihan minkä väriseksi ite haluaa. Ehottomasti lisää tämmösiä! Harmi vain, että nuissa ei ollut tarjolla tv-tasoa, koska haluaisin korvata pilipali-Ikeani oikealla puulla. Pitäisi vissiin alakaa ite väsätä tv-tasoa... Toisaalta uskon myös henkeen ja vereen vanhojen kalusteitten uu'elleenkäsittelyyn, ja meillä onkin aika kasapäin aarteita oottamassa uutta kotia sitten. Tv-tasoja siellä ei vaan välttämättä ihan heti tule vastaan.
Mutta tämmöstä tänään. Hulluna puuhun. Ja vähän naisten höpinöitä, koska kuitenki emäntä olen ja mitä olisi emäntä iliman valtakuntaansa.
Semmonen siis. Sallalainen emäntä. Vakaasti hellustelen ja meillä on karvanen vauva.
Mutta asiasta kukkaruukkuun. Lehissä ei vissiin oo ollu mitään juttua, että Suomeen ois mäsähtäny Eurojackpotin päävoitto? Helekutti sentään. Aattelin nimittäin tilata meijän olokkariin uuen verhon, koska se ihan selekiästi huutaa sitä. Voitteko kuvitella, oon kattonu samoja verhoja _nelijä_ vuotta ja nyt alako tuntua siltä, että kyllästyttää. Tämä on siitä syystä hirvittävän relevanttia informaatiota, koska meinasin pöläyttää tämmösen verhon:
 |
| kuvat Vallila ja NetAnttila |
Siinähän se. Vihiriänä. Ostin heti, ko sain tietää, että meikäläisellä on makkari. Mutta ettei tämä tähän vielä jäisi, samaisessa makkarissa on myös ihan tosielämän kelohonka. Nimittäin seinällä.
Kuva on vähän kakka, mutta kärsikää. Myös tämän teetätin aikanaan heti, ko makkarista tuli totta. Tai oikiastaan heti ko näin tämän valokuvan, tiesin että haluan siitä taulun makkarini seinälle. Kyseessä on oma valokuvani, jonka oon ottanu yhellä Värriön reissulla. Käytiin viime reissullakin moikkaamassa kyseistä veijaria, pystyssä oli ja hilijaa humisteli maailman tuulissa.
Mutta ei net puut vielä siihen jääny.
Pitihän se sitten myös saaha sisustukseen sopivat yöpöy'än lamput. Sattuivat olemaan tarjouksessa juuri silloin. Kyllä, minä oon ihan kaheli. Ymmärrätte varmaan, miksi siippa sanoo samantien ei ja raahaa meikät pois, ko kohtaan kaupassa jotain sisustukseen liittyvää, missä esiintyy puita?
Jeppp. Mutta verkkokauppoihin se ei onneksi voi vaikuttaa, kjäh kjäh.
Oikiasti siippa saisi kiittää minua siitä, että käsitykseni sisustamisesta = ostetaan halutunlaiset verhot, matot, huonekalut ja niin edelleen, sisustus on valamis, hyvä. Minulle oli täysin uusi juttu, että sisustusta kuuluisi uudistaa säännöllisin väliajoin. Miksi hyvää pitää mennä muuttamaan? Ai kun kyllästyttää, haluttaa jotain uutta. No ei sitä siipankaan naamaa aina jaksa kattella, mutta ei sitäkään silti laiteta vaihtoon puolen vuojen välein...
Ah, eksyin hieman aiheesta. Joka oli puu sisustuksessa. Paitsi että siis tosiaan olen ihan pölijänä puuhun tekstiileissä ja muissa, tykkään myös kovasti, että huonekalut on puuta. Materiaalina puu on lähes ikuinen ja kun se kuuluisa sisustus alakaa kyllästyttää, puun voi aina käsitellä uu'elleen. Siksi olinkin ihan pähkinöinä, ko luin, että Ikeaan on tullut sellaiset mallistot kuin Tarva ja Nornäs. Kyseiset huonekalut on valamistettu massiivipuusta, ruotsalaisesta männystä ja net ovat käsittelemättömiä. Net voi siis käsitellä ihan minkä väriseksi ite haluaa. Ehottomasti lisää tämmösiä! Harmi vain, että nuissa ei ollut tarjolla tv-tasoa, koska haluaisin korvata pilipali-Ikeani oikealla puulla. Pitäisi vissiin alakaa ite väsätä tv-tasoa... Toisaalta uskon myös henkeen ja vereen vanhojen kalusteitten uu'elleenkäsittelyyn, ja meillä onkin aika kasapäin aarteita oottamassa uutta kotia sitten. Tv-tasoja siellä ei vaan välttämättä ihan heti tule vastaan.
Mutta tämmöstä tänään. Hulluna puuhun. Ja vähän naisten höpinöitä, koska kuitenki emäntä olen ja mitä olisi emäntä iliman valtakuntaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!