Stressin vähentelyä, osa 1

Satuinpa sopivasti lukasemaan tämmösen uutisen Lapin Kansasta, jonka mukaan eräretkeily vähentää stressiä, suunnitellessani meijän taannoisen kolomen viikon eräjormastelun ensimmäistä tekstiä. Metsähallitus on asiasta oikeen teettänyt selevityksen, joten se on kuulkaas ihimiset ihan virallista faktatietoa! Kannattaa siis mennä mettään niin pääkoppa lepää. Kuten Lapin Kansa toteaa, monelle lappilaiselle tallustelijalle tämä on kyllä ihan ittestäänselevää tietoa, mutta jos nyt joku kaupunkilainen vaikka kokisi ahaa-elämyksen.

Menkää ihimiset, ja eräjormautukaa, sillä se tekee mielelle oikein hyvää. Voin kertoa ihan omasta kokemuksesta. 

jos pääset tarvittaessa sateelta suojaan, Retki 4000 on oikein käypä teltta kahelle hengelle + yhelle pontukselle alias lapukalle

Ja näin pääsemmekin sitten päivän aiheeseen, eli meijän kesälomareissuun, osa 1. Koska meillä on koiravauva, eikä muutenkaan olla mitään hardcore-vaeltajia, ko varustus on varsin vaillinainen (mm. teltta, joka ei kuulemma pijä vettä, ite ei oo vielä tullu tätä käytännössä havaittua, mutta näin olen kuullu), oltiin liikenteessä retkeilyautolla, eli varsin tilavalla Hiacella. Nelivetoa ei ole, joka hieman rajoittaa sitä, minkälaisia teitä pääsee etenemään, mutta meleko hyvin etiäpäin pääsee kuitenkin. Tilava auto onkin meleko kätevä kaveri, koska sinne saa tarvittaessa koiran talteen/suojaan, pääsee iteki vesisajetta karkuun (voi myös siirtää sen vettä pitämättömän teltan sateen ajaksi suojaan :D) ja siellä voi jopa nukkua. Lisäksi kaikki tavarat säilyvät kätevästi autossa ja tavaraa saa myös ihan kohtuu'ella mukaan. Koska reissun alakupuolella oli lämpöasteita vielä reippaanlaisesti (veikkaisin, että välillä lähenneltiin kolomiakymmentä), nukuttiin toki teltassa. Ruokapuoli oli meleko säilykepainotteista (meikäläisen gluteenivamma aiheuttaa hieman haasteita, mutta ei ole mahottomuus kuitenkaan), mutta vähäisien kylymää vaativien tuotteiden säilytyksestä vastasi Airamin autokylymälaukku. Ihan kätevä ratkaisu, kunhan muistaa käyttää autoa aina välillä, ettei akku pääse tyhyjäksi. Ruoanlaiton apuna meillä oli mukana myös Trangian retkikeitin.

pikkujäbä väsähti teltan pystytystä ootellessa

Suunnattiin reissun ekana päivänä pienen Naruskajoen varressa vietetyn tuumaustau'on jäläkeen Tuntsalle asti. Esimerkiksi täältä löydät hieman faktaa Tuntsaa koskien. Kohteeksi valikoitui Lentokenttä, jolta löytyy varsin mainioita leiripaikkoja. Lisäksi vieressä virtaa Peurahaara, josta saa tiskiveden ja saa tarvittaessa ruokaa/juomaa kylymään ja  johon pääsee tietysti myös kätevästi ongelle. Myös peseytyminen luonnistuu heleposti, halutessaan olisi voinut pulahtaa vaikka uimaan. Toki sillä varauksella, että erittäin kylymä vesi ei haittaa. ;) Puhelimethan tuolla tosiaan kuuluu hieman heikonlaisesti, mutta itellä se on näillä reissuilla mukana lähinnä hätätilanteen varalta ja satunnaiseen valokuvaamiseen (ja kuvien jakamiseen Instagramissa, mikäli sen verran kenttää sattuu löytymään). Nykyajan älypuhelimesta akku vaan tahtoo näissä olosuhteissa loppua hyvinki nopiasti, joten autolaturi tulee erittäin tarpeeseen.

poloku alas vejen äärelle

Lentokenttä on hyvin avoinainen alue (kuten ehkä nimestä voi päätellä), mutta siltä löytyy myös sopivasti puustoa, jonka suojiin voi tehä oman leirinsä (tämä osottautui erittäin tarpeelliseksi ominaisuu'eksi, sillä saimme naapureita). Lentokentältä on komiat näkymät sekä Peuratunturille, että Värriön luonnonpuistossa sijaitsevalle Sauoivalle. Alueelle poikkeaa pari pienempää tietä, joita pitkin pääsee autolla. Ihan kaikista matalimmalla maavaralla varustetulla yksilöllä en suosittele paikalle saapumaan.

näkymä Peuratunturille

taustalla Sauoiva

En ole mikään kokenut Tuntsan matkaaja, joka on kiertänyt kairoja vuosia, mutta vähäisellä tuntemuksellani kyseisestä paikasta on muodostunut oma suosikkini. Yövyttiin kaksi yötä tuolla ja täytyy kyllä sanoa, että se oli lämmön helliessä meleko nautinnollista leirielämää, vaikka toisen leiripäivän aamuna herättiinkin kuu'elta kuuluvaan ukkosen jylinään, jonka alta kerättiin leiri auton suojiin ja tehtiin samalla sitten pieni paikalliskierros autoillen aamutuimaan. Itte asiassa meinattiin ensin vaihtaa kokonaan leiripaikkaa, koska olimme tosiaan yön aikana saaneet näköetäisyy'elle naapureita, mutta sitten päätettiin, että ei kyllä luovuta hyvästä leiripaikasta muitten takia. Itte oon pitänyt sääntönä, etten mene leiriytymään kovin lähelle toisia, ainakaan näköyhtey'en päähän. Tästä syystä esimerkiksi Tuntsajokivarsi on jäänyt toistaiseksi välistä. 

Omasta mielestäni tuonne kairaan lähetään siksi, että siellä saahaan nautiskella luonnon rauhasta ja hilijaisuu'esta. Palijonhan tuolla on kulukijaa nuin kesäisin, mutta aika hyvin net tuonne kairaan uppoaa. Naapurit näköetäisyy'ellä särkee aika tehokkaasti sen illuusion, että nyt ollaan keskellä-ei-mitään ja kaukana muista ihimisistä. Vastaantulevia kulukijoita on kohteliasta morjenstaa ja apua on tottakai tarjottava, jos sitä joku tarvii, mutta muutoin pysyttelen kohteliaasti omassa porukassani, enkä mene kenenkään toisen leiriin jauhamaan small talkia siitä, että on ilimoja pi'elly. Ellei kyseessä ole joku erittäin tuttu ihiminen, enkä välttämättä silloinkaan, ellei toinen selekiästi osoita halua raatailuun (esimerkiksi viittomalla luokseen). Useimmiten jätän välistä myös tulistelupaikat, mikäli siellä on jo joku muu ennen minua, ellei nyt aivan äärimmäinen hätä ole. En tiiä, ehkä minä olen äärimmäisen antisosiaalinen jurottaja, mutta minua häiritsi suunnattomasti ko naapurileiri päätti lähelle majoittautumisen lisäksi hyökätä visiitille meijän luokse samantien, ko palattiin aamun reissultamme takaisin leiripaikalle. En todellakaan ole lähteny Tuntsalle siksi, että pääsen vaihtamaan tyhyjänpäiväsiä kuulumisia jonku randomin kanssa, jota en ees tunne. Leiripaikkoja ei myöskään voi mitenkään varata ja jos lähtee jonnekin pakaten kamat autoon, ottaa sen riskin, että joku muu voi ehtiä sillä aikaa samaiselle paikalle. Tai kuten meijän tapauksessa ilimeni, että "naapurimme" olivat leiriytyneet viereisellä paikalla jo tovin. Jos he olisivat meijän tullessa olleet asemapaikalla, met oltais menty jonnekin muualle, muttakun eivät olleet. Vastaavasti taas, mikäli ite oisin tullut yöllä vaikkapa kalasta ja huomannut jonkun leiriytyneen "oman" leiripaikkani viereen, olisin itte mennyt jonnekin muualle. Mielestäni on myös äärimmäisen epäkohteliasta leiriytyä jollekin viralliselle tulistelupaikalle tai kodalle päiväkausiksi, näitäkin kun näkee.

No mutta, meitä on moneen junaan.

Muutaman otteeseen käytiin myös ongella Peurahaarassa, tuo karvalapsi hieman rajoitti onkireissujen pituutta ja kestoa. Onneksi se on kuitenkin sen verran reipas kaveri, että pärijää teltassa tai autossa yksinäänkin jonkun tovin. Tähän väliin täytyy kyllä kehua, että lapukka on muutenkin mitä sopeutuvaisin koira, herra ei ollut ennen nähänyt ikinä telttaa, mutta paineli onnellisena nukkumaan sinne heti ko saatin ensimmäisenä iltana teltta pystyyn. Parin minuutin päästä teltasta alako kuulua hyvin onnellinen kuorsaus. Tammukkasaalis jäi Peurahaarasta meleko vähäiseksi, liekkö kuumien kelien vaikko onkijoitten vika. Kalaa kyseisessä ojassa kuitenkin on.

leirielää myös kännykän kameralla ikuistettuna

tässä vaiheessa kadonneen nokipannun tilalle ostettu uus pannu oli vielä meleko kirkas

multaa turvassa ja mäkäräisen purema silimäkulumassa

sataa sataa ropisee

Toisena leiripäivänä tosiaan satoi sekä aamulla, että illalla.  Iltapäivästä kerettiin onkireissulta pois juuri ennen sajetta ja piettiin sitä sitten autossa usiampi tovi. Viksuina ja vilimaattisina tyyppeinä jätettiin teltta autoon onkireissun ajaksi, joten sekään ei kastunut. Illaksi keli kuitenkin kirkastui sen verran, että saatiin pystytettyä leiri uu'elleen. Lentokentän yksi huono puoli leiripaikkana on poltettavan puumateriaalin vähyys, sitä ei oikiastaan ole. Siksi tuonne kannattaakin tuua ehottomasti omat polttopuut matkassa. Sillä aikaa ko siippa pystytteli telttaa, meikäläisellä oli hyvin aikaa paitsi vahtia nuotiota, myös ottaa tunnelmakuvia sateenjäläkeisestä iltaruskosta. Elokuun alakupuolella illat ja yöt olivat Tuntsan korkeu'ella vielä yllättävän valoisia, eikä öisin tullut ees kunnolla pimiää, ainuastaan hieman hämärää. Nämätkin seuraavat kuvat on otettu nuin kymmenen aikoihin illalla.

Kolomas päivä reissussa olikin sitten meijän siirtymäpäivä seuraavaan kohteeseen, joka oli Lautakotaojan kämppä Naruskalla. Tehtiin ennen reissuunlähtöä kämppävaraus pariksi yöksi tuonne, koska mietittiin, että välissä olisi ihan mukava päästä sisätiloihin nukkumaan ja mahollisesti kuivattelemaan kamoja, sekä tietysti saunaan <3. Alun perin tarkoitus oli tehä siirtymä jo kahentoista jäläkeen päivällä, mutta auto päätti toisin. Pienen säävön jäläkeen päästin kuitenkin onnellisesti matkaan ja tulipahan sitten käytyä keräämässä hilloja sekä sieniä tilanteen selekenemistä ootellessa.

Mutta nyt minä lähen napsauttamaan saunan tulille ja pelaan Eurojackpottia, että voitan muutaman milijoonan, jolla kustannan meille muun muassa telttasaunan. Ja vettä pitävän teltan. Hauskat perjantai-illat siis kaikille, jatkoa stressin vähentelylle luvassa myöhemmin!