Lunta tupaan ja tammikuu kuvina

Pari päivää on nyt sitten pakkasten sijaan satanut lunta oikeen urakalla ja ko siippa tuolla pihalla ahkeroi lumitöitä jo toista kierrosta tälle päivälle salamivaaralainen handsfree eli peltorit ja niitten alla kännykkä -päässään, aattelin tehä jo kohta perinteeksi muodostuneen viimeaikaiset kännykän kuvina -julukasun. 

Eli miltä piakoin ohi oleva tammikuu on näyttänyt kännykän näytön läpi katottuna:

No pakkasta on ollut. Tämä taitaa olla kylymin ikuistettu lukema pihamaalta. 

Sittenkö pakkasta oli vaan vaivaiset -25, lähettiin riemusta kilijuen elukan kans pihalle. Jäätymään. Tehtiin lumitöitä ja sytyteltiin lyhtyihin kynttilöitä. 

Enemmän kuitenki otettiin ihan vaan rennosti sohovalla. Ei oikeen tuon joulun pois siivouksenkaan kanssa jaksettu hätäillä. Tämä on muuten meijän piskin vakio nukkuma-asento. Katollaan. Ja mutkalla. En tajua, miten tuo voi muka olla mukavaa, mutta siinä se vaan kuorsaa menemään. 

Aika pitkälle tammikuu on myös näyttäny tältä. Puita, puita, puita. Tulet leivinuuniin. Ja lisää puita. 

Äkkiseltään voisi luulla, että tämä on pelekkä tammikuun tunnelmointikuva, mutta kyllä net kynttilät lämmittääki. Etenki ko ikkunasta vetää niin, että tukka heiluu. No ei nyt ihan, mutta melekeen. 

Ja jos välissä oli vähän vähemmän pakkasta, niin kyllä se siitä sitten äkkiä takasin normaaleihin lukemiin kääntyi. 

Mutta toisaalta pakkaspäivät oli monesti meleko kauniita kyllä.

Ja tammikuun puolen välin tienoilla alettiin saaha taas maistiaisia hämmentävästä valoilimiöstä nimeltä aurinko. 

Mutta onneksi tammikuussa on myös vielä niin palijon pimiää, että sen valaiseminen kaikin keinoin on mahollista ja jopa toivottavaa. 

Lopulta nähtiin ensimmäiset valonsäteet omallakin pihalla. Aurinko pitkästä aikaa on aina ihan mukava vieras. Tietää, että tammikuussa ollaan jo pitkällä ko aurinko paistaa sisälle ikkunasta. 

Aurinkoisissa keleissä oli tosin se ikävä kääntöpuoli, että mittari otti taas suunnan alaspäin. Tässä vaiheessa tähän alakoi olla jo meleko tottunut. Ei muutako puuta uuniin ja lukittautua sisälle viikoksi viltin alle lukemaan kirjaa.

Tammikuu on myös siitä hieno kuukausi, että ehtii näkemään kaikenlaisia taivaan valoilimiöitä, myös kuutamoa ja revontulia. Siitä taas huono, että niitten tuijottelussa pihamaalla alakaa äkkiä palella, ko pakkasta on lähemmäs nelijäkymmentä. 

Sieltä se tammikuun aurinko puskee ylöspäin. 

Kun pakkaset lauhtuu, tammikuussa  voi kiikkua okkelilla Kukkuralle makkaranpaistoon. Kahavitki ois voinu keittää, jos ei allekirjottanut oisi unohtanut pakata kuksia mukaan. 

Tammikuussa on mahollista törmätä myös auringottomaan, raudanharmaaseen päivään, jolloin mettä on niinkö mustavalakoelokuvasta varastettu. 

Puissa on mahtava kerros lunta ja koko päivänä ei tule oikiastaan valosaa, pakkasta muutama aste eikä tuuli havisuta puita juuri pientä huokausta enempää. Kyllä kelepaa nauttia sunnuntaipäivästä Kukkuran päällä. 

Lumiset vartijat katselevat yli tammikuisen maiseman hiljaa.

Koska elämä hyvin pitkälle on tammikuussa kuitenkin sisälle orientoitunutta, on se hyvää aikaa tehä sisustukseen uudistustoimenpiteitä ja ottaa poroa sarvista...

...tai vaihtoehtoisesti laittaa poroa lautaselle!

Tammikuussa voi ihastella myös harmaata talavimaisemaa ihan vaan ikkunasta ja olla tyytyväinen siihen, ettei tartte lähtiä mihinkään, jos ei huvita.

Ja mikä olisikaan parempaa aikaa tehä uusia kirjahankintoja ja syventyä tutustumaan niihin iltaisin sohovan nurkassa vilttiin kääriytyneenä, ko tammikuu. 

Puhumattakaan uusien, erilaisten reseptien testaamisesta! Tammikuussa voi leikkiä pitävänsä kevyempää linijaa ja tehä pitsaa kukkakaalipohojalla. Päivän kasvikset tulee syötyä ihan huomaamatta. 

 

Tai sitten voi vaan antaa periksi ex-tempore himoille ja tehä vohoveleita suolaisilla täytteillä ja nauttia niistä kynttilänvalossa.