Ohhoh, taas kävi se sama, että kesä veti pijemmän korren ja ei oo tullu kirjoteltua! Vaikka ilimojen puolesta kesä on ollut vasta muutaman päivän täällä, oon silti ehtinyt olemaan viikon verran jo hilijaa. Täytyy sanoa, että en ees muista, mitä kaikkia olen viime ajat teheny, mutta jossaki tärkeissä hommissa se aika on taas mennyt. Oikiasti olisin varmaan jo palannut lomalta normaaliin arkirytmiin, mutta itsestä riippumattomista syistä harjoittelu siirtyi alakavaksi vasta elokuun lopulla. Joten sain pakkopidennyksen kesälomaani.
Oulussa kävin nopiasti mutkat siivoamassa ja sisustamassa (onni omata miespuolisia perheenjäseniä, joita se kämpän laittaminen ei kiinnosta sitten yhtään). Tuli taas tuolla reissulla todettua, että 95 % ihimisistä ei vaan ole niin siistejä ko meikäläinen. Tai no, en minäkään neuroottinen ole, meillä ko esimerkiksi riittää tuota koirankarvaa ja tällä hetkellä portaista löytyy kahavitahroja ja yläkerran lattiasta mustikkatahroja (koska tasapainon pitää säilyä), mutta sellainen perussiisteys pitää kuitenkin säilyttää.
Sitten oon seikkaillu myös taas vaihteeksi Tuntsalla ja Naruskalla. Lauantain Kuskoivan ja Peurahaaran reissulla tuli nähtyä pöllö, kettu, liuta poroja, nelijä metsäkaurista (en tiennyt niitä etes olevan täällä) ja pari hirveä. Lisäksi reitille sattui myös viisi kypsää hillaa ja kymmenen raakaa. Ja mieletön kaatosaje. Takaisin kyliin palatessa ootteli ukonilima, paitsi täällä meijän kyltsyllä, jossa taivas oli ratkennut ja keskellä pimeyttä kalijotti pala lähes kirkasta taivasta. Mysteerikylä tämä.
Naruskalla reitille sattui kypsiä ja ihan hyvänkokoisia mustikoita, muutama tammukka, kesän ekat löylyt mökkeröisen saunassa ja seuraavana päivänä vielä elämäni suurin tammukka Lautakotaojalta. Ei todellakaan mikään valtava kala, mutta minulle suuri. Ennen sunnuntain kala- ja mökkireissua käytiin myös kotiuttamassa meille "uusi" huonekalu, mutta siitä lisää myöhemmin.
Tänään oon ehtinyt pyöräyttää kolome koneellista pyykkiä, imuroija, koota yhen hyllyn, käyä leikkikentällä aikuisten ja pienten kesken (minulla koira, toisella osapuolella pikkuneiti), istuttaa persiljan ruukkuun ja toivoa että se virkistyisi, tyhyjentää astianpesukoneen, unohtaa syyä, nauttia lämmöstä ja ehkä vielä repäistä ja lähtiä ettimään vähän sieniä. Aivan hyvä päivä, etten sanoisi!
Lisää höpinää (ja ehkä jopa kuviakin) luvassa tällä viikolla, yritän kirjottaa ja ajastaa, niin että näitä juttuja tippuisi vähän tasaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!