Joskus muinoin sunnuntait oli hyvin ahistavia päiviä. Yleensä net oli lähdön päiviä. Piti tehä paluu kotioloista kämpille. Usein meni niin myöhään, ettei ehtiny tehä muutako vähän syyä ja laittaa nukkumaan ja lähtiä maanantaina reuhottamaan kohti opiskeluhaasteita. Sunnuntait saattoi myös olla ihan potentiaalisia päiviä tehä asioita, mutta valuivat hukkaan tuijotellessa seiniä ja ahistuessa siitä, että pitäisi ja voisi tehä jotain järkevää, kun huomenna on taas maanantai, mutten oikein keksi mitä. Paine siitä, että pitäisi nauttia ja levätä ja kaikkia, ko arkiviikko kolokuttelee taas ihan oven takana, murskasi sunnuntain. Joskus sitä oli jo valamiiksi luovuttanu ja heti aamusta heräsi siihen ajatukseen, että tänään on _sunnuntai_, se typerä päivä ennen maanantaita.
Jossain vaiheessa sunnuntaisin oppi tekemään asioita, lenkittämään koiraa mettässä, hoitamaan kauppaostoksia, tekemään ruokaa pitkän kaavaan mukaan ja töllöttämään telekkarista turhia juttuja, mutta silti takaraivossa aina kolokutteli se seuraava aamu: ankea maanantai.
En tiijä vaivaako nyt uutuu'en viehätys, aikuisuus vai mikä, mutta tänään sunnuntai tuntui varsin hyvältä päivältä. Päivältä, jolloin voi pestä pyykkiä, ehtii vielä metsään nauttimaan auringonpaisteesta, nokipannukahaveista ja makkarasta, voi kerätä mustikat ja leipoa niistä piirakan ja tehä ruokaa ja sen jäläkeen maata sohovalla hoitelemassa kaikkia tietokoneella tehtäviä juttuja.
Käyttää koko päivän hyödyksi ja suhtautua vielä positiivisesti siihen, että huomenna alakaa Arki isolla A:alla.
Jotenkin vaan tajusin, että sunnuntain funktio on vielä nauttia ja tehä asioita, että sitten jaksaa taas arkipäivät puurtaa menemään. Joo tiijän, varmaankin sitten marraskuussa ko on pimiää ja se tavallinen arki ei ookaan enää uutta ja kiehtovaa ja ihanaa vaihtelua pitkään jatkuneeseen päättömään oleiluun kesälomalla, mieli voi olla eri.
Mutta nyt on kokonaisuu'essaan ollut jotenkin niin ihana viikonloppu. Vaikka perjantaina tuhrautuikin monta tuntia gradun palauttamiseen. Tai ehkä juuri sen takia, ko lopulta illalla kaheksan jäläkeen työ oli Laturissa kaikkien pienten korjailujen ja vastustuksen jäläkeen, pääsin vääntämään ruuaksi tarkotettua pitsaa ja mielen valtasi mieletön helepotus. Pitsan kanssa nautittu lasi punaviiniä ja sauna oikein kruunasi kaiken. Lauantaina taas ei ollut kiire mihinkään ja asioitten hoitamisen jäläkeen käytiin koiran kanssa pienellä iltalenkillä, lämmitettiin leivinuunia ja vaan oltiin. Ulukona paistoi ihana ilta-aurinko, joka värjäsi koko maailman oranssiksi ja samaan aikaan satoi vettä. Vaihoin syksyisemmät verhot ikkunaan ja ihastelin kynttilän valossa pimenevää iltaa. Täysikuukin näyttäytyi hetken verran pilivien raosta.
Pakko olla tyytyväinen!
Mutta nyt lähen käyttämään vielä sunnuntain viime hetket hyödyksi ennen nukkumaan menoa ja huomista arjen aloitusta!
Wish me luck, voipi olla että kaikki uusi (ja uu'et rytmit etenkin) väsyttää, joten en uskalla luvata näkyväni täällä. Tai sitten ehkä, kukapa tietää! Kattellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!