Heippa pitkästä aikaa ihimiset!
On piettänyt hieman kiirettä viime aikoina, ko oon suoritellu viimisiä kurssisuorituksia pois alta, vääntäny gradua valamiiksi, käyny kuuntelemassa luentoja työelämästä, pyöriny rekrytapahtumassa toteamassa, että meikän ilimansuuntaa ei oikeen edusta yksikään puheterapeuttifirma ja koska tässä kaikessa ei selevästikään ollu vielä tarpeeksi, käyny tähän päälle ensiapukurssinkin iltaopintoina.
Ja kun tähän sitten vielä ympätään muuttovalamistelut, verhotankokriiseilyt ja koiran käsittämätön karvanlähtö, niin ei oo palijon tarvinu haaveilla rauhallisesta hetkestä kirjottaa. Sunnuntaina vaalimeiningit valavotti niin kovasti, että nukuin maanantaiaamuna legendaarisesti pommiin.
Mutta, ystäväiset, tänään oli virallisesti meikäläisen yliopistouran viiminen luento graduseminaarin muodossa. Jollain tasolla on jo sellainen olo, että tämä oli nyt tässä, vaikka viiminen tentti on vielä tekemättä ja gradu palauttamatta (puhumattakaan siitä, että sitä gradua rääpitään kovasti kasaan vieläkin). Tänään juteltiin semmassa siitä, että yksi opiskelukaveri suuntaa kohti Tamperetta ja toinen suunnittelee hellunsa kanssa asunnon ostoa. Nelijän vuojen aikana on oppinut tuntemaan monenlaisia ihimisiä ja tuntuu toisaalta nyt myös hieman hassulta, että kohta niitä ihimisiä ei enää näjekään päivittäin.
Oma muutto konkretisoitui siihen, ko nappasin valokuvat alas seinältä ja nyt keittiönpöy'än takana tuijottaa tyhyjä valakonen seinä.
Tämmöstä tämä elämä on. Aina välillä vähän hassua.
No mutta joo, ei ehi nytkään mitään kovin syväluotaavaa analyysia pukeltamaan. Keittiö kuttuu kokkaamaan tälle illalle vähän evästä ja jospa sitä sitten vielä ennen saunaa ja laatuviihettä eli Temptation Islandia saisi aloitettua asioitten pussittamisen jätesäkkeihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!