maanantai 6. huhtikuuta 2015

Ajatuksia aamutuimaan puusohovan nurkasta

Ei ole varsinaisesti mitään järkevää asiaa, mutta ajattelin jakaa teijänki kanssa muutaman toissailtana nappaamani kuvan. 




Kuutamo möllötteli mukavasti tuolla taivaanrannassa suurena ja punertavana ko käytin koiraa viimisen kerran illalla ulukona. Pitihän se sitten ikuistaa kamerallakin. Sieltä se kiikkui ylemmäs ja kylän ylle valaisemaan yötä. Liekkö ennusteli kaunista päivää tulevaksi, sillä eilen oli kyllä mahtavan lämmin ja aurinkoinen päivä. 

Alotettiin aamupäivä koiran kanssa käymällä hankien päällä ja järven jäällä kävelemässä. Muuten ollaan oltu varsin leppoisasti tekemättä mitään sen erityisempää. Täällä se vaan jotenki onnistuu, Oulussa alan aina hyppiä seinille viimeistään puolessa välissä päivää, jolloin ei oo mitään järkevää tekemistä. Varmaankin siksi, että olen ollut siellä aina niin orientoitunut opiskelujuttuihin, enkä osaa sitten olla ko ei tartte tehä mitään. Toki täällä meillä on kyllä käynyt vieraitakin tähän mennessä jo enemmän ko koko Oulussa asumisen aikana yhteensä. Mummo esimerkiksi mittoi jo eilen, että montako rieskaa leivinuunissa mahtuu paistamaan kerralla. :D Ja pappa pitää hakia uuemman kerran kylään ja keittää kahavit, jokka nyt jäi saamatta. Toivatpa nuot tuliaisiksi muutaman vanahan tuolinkin. Eilisen päivän kruunasi sitten äitin tekemä pääsiäisateria, joka piti sisällään kantarellikeittoa, sallalaista lammasta ja jotain hienolla nimellä varustettua jäläkkäriä. Kattoin vielä Tähdet, tähdet kylillä, meillä ko ei telekkaria täällä vielä ole ja tulin sitten yöksi kotia.

Ehkä se vaan vaatii sen, että on omiensa parissa. Vaikka tällä kylällähän minäkin olen uudisasukas natiivien keskellä. :D Ei silti ole tullut sellaista oloa, ettei kuuluisi tänne. Aamulla herätessä ei ole tarvinnut miettiä, että missä perskules minä olen, niinkö muuttaessa yleensä. Olen tiennyt olevani kotona. Olen nukkunut paremmin ko kuukausiin ja olo on ihanan pirtiä ja energinen. 

Ja kaikista parasta tässä on se, ettäkö kaikkien pääsiäisenviettäjien loma alakaa olla lopuillaan, niin meillä se vaan jatkuu ja oikiastaan vasta alakaa! Saa nähä saahaanko enää eilisen vertaista ulukoiluilimaa, mutta ehkä se kelekkailu ja muu onnistuu, vaikkei arska niin paistaiskaan. Siippa kyllä sanoi, että siellähän se kelekka on, senkö otat ja lähet, mutta oon sen verran jänishousu enkä vielä tässä vaiheessa uskalla lähtiä yksinäni mihinkään. Kyllä minä sitten, kuhan reitit ja muut tulee vähän tutummaksi. Ja ehkä se kelekkakin. :D

Nyt otan kuitenki suuntimet kohti kylyppäriä ja vejän ulukoilutamineet niskaan. Pitää lähtiä käymään karvalapsen kanssa vähän ulukona. Sen jäläkeen aattelin tarttua eilen mukaani nappaamaan kitaraan ja ruveta muistelemaan, että miten niitä saakelin sointuja oikein otettiinkaan. Lisäksi tänään oottaa vielä ruokailu mummon luona. Mukava päivä tulossa, nauttikaahan tetkin vielä pääsiäisen viimisistä hetkistä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!