Kylläpä se aika vain kuluu nopiaa! Tänään meijän armas karvakasa täyttää jo vuojen päivät! Vaikka vastahan se oli ihan pikkunen.
Kummasti se aika vain multaa muistot ja nyt ei yhtään enää muistele pissa- ja kakkakaaosta kauhulla, vaan haikaa sitä pientä syliin mahtuvaa pennulta tuoksuvaa karvapalleroa. Kun sillä oli niin pienet räpylät ja kaikki! Mahtuukohan tämän kanssa enää ees samaan telttaan nukkumaan? On siitä kotiin kannetusta viijen kilon nyytistä kasvanut tuommonen päälle nelikymmenkiloinen torvelo.
Maailman ensteks hurmaavin persoona.
Mutta nyt täytyy suunnata synttärisankarin kanssa pihalle, palailen astialle sitten tässä joskus ko kerkiän. On tällä hetkellä kalenterissa sen verran täyttä, että palijon aikaa tai kiinnostusta kirjoittelulle ei jää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!