Pientä kurkistusta

Lupasin vähän valottaa tulevaa sisustusta ja nappasinkin illan hämyssä muutaman kuvan tästä tuvasta. Ihan vaan muutaman, koska sisustuselementtien virkaa täällä suorittaa vielä imuri, laatikot ja epämääräiset vaeltavat kasat. Ensimmäisen maailman ongelmien tyyliin en myöskään osaa päättää, mikkä verhot laittaisin eholla olevista ikkunaan ja näin. Vaihtoehot on roikkuneet ikkunassa jo tuntitolokulla, kävin välillä hakemassa inspiraatiota myös pihalta, mutta ei, en osaa päättää.

Jahas, no ongelma taisi ratketa ihan omia aikojaan, tässä naputtaessani koira kävi nimittäin nuuhkimassa ja pudotti toisen vaihtoehon tangosta alas. :D Mennään siis varmaankin tuolla jäljelle jääneellä! Onkohan tuo koira ihan liian viisas?

Mutta niihin kuviin:

Tässäpä vähän vilausta alakerran kamariin päin. Taustalla näkyypi myös epämääräistä rojua, ei pijä välittää. Onpa tuonne alalaitaan päätynyt koiruuen kuonokin. :D Pääosaa esittää meijän "uusi" keittiön pöytä ja sen kaverina killuva Lokki. Kyllä, se meikäläisen unelmien valaisin. Siippa kyllä väittää, että hänet huijattiin hankkimaan tämmönen (ei tosin ulukomuodon vaan lähinnä hinnan vuoksi), mutta kattokaa kuinka kauniisti se istuupi tuonne pöy'än yläpuolelle. Kyllä nyt yhteen design-juttuun voi tuhulata ko melekeen kaikki muut hankinnat onki kierrätyskamaa. Pöy'än kaverina tosiaan net valakoset pinnatuolit, joita oliki sitten loppujen lopuksi vaan kolome kappaletta, koska yksi oli hieman erilainen ja rikki. Katotaan, löytyykö jostaki nelijäs, vai pitääkö kehitellä jotain muuta. Navetassa olisi toki nelijä kappaletta (rumempia) pinnatuoleja, jokka voisi maalata. Näitten yksinkertainen malli nappaa meikäläiselle kuitenki koristeellisempia paremmin. Jäämme miettimään ratkaisua.

Vihiriältä näyttää myös täällä puusohovalla, missä köllöttelen tälläkin hetkellä. Suojasin patjan vanahalla mustalla lakanalla ja sen päälle tuli sitten ihana virkattu päiväpeitto. Alakujaan peitto oli luonnonvalakonen, mutta Dylonin pyykkikonevärillä saa ihimeitä aikaan. Uskomattoman heleppo ja edullinen keino tuunata tekstiilejä uuteen uskoon. Ei muutako väri, suolaa ja värjättävä kangas koneeseen nelijänkympin ohojelmalla pyörimään. Koneen pestyä uusi pyöritys pesuaineen kanssa, sitten kangas kuivumaan ja kone vielä kerran tyhyjänä pyörimään, että kaikki väriainejäämät lähtee varmasti pois. Ja vola, kangas on kuin uusi! Jos kiinnostaa, niin käykääpä kattomassa täältä lisää informaatiota.

Kovin vihiriältä näyttää. Tässä vielä lähikuvaa peikonlehestä, joka kiipeilee alas leivinuunin päältä. Peikonlehti on yksi meikän lempparihuonekasveja ja on erittäin tervetullut lisä meijän huonekasviperheeseen. Jos vain nyt mitenkään muistaisi lisätä uutta multaa kaikille. Anoppi on myös luvannut, että hältä saa viherkasveja jos vain haluaa. Voisinpa kysäistä myös mummolta muutamaa yksilöä, sillä kukat on oikeen mukava lisä sisustukseen.

Tämmöstä täällä siis tällä hetkellä.  Vietin tänään myös melekeen parisen tuntia ulukoilimassa tutkimassa navettaan ja aittaan säilöttyjä vanahoja tavaroita. Löytyi kuulkaas aarteita! Tulin siihen tulokseen, ettei pahemmin tartte ees huonekalu- tai sisustusostoksille lähtiä, ko kaikki löytyy jo valamiina. Osa vaatii lähinnä pientä puhistusta ja pesua, toisiin tarvitsee ehkä jopa sutia hieman maalia pintaan tai korjata. Jännää! Tuli samalla ulukoilutettua piskiki, joka retuutti pitkin pihamaata ihan onnessaan vanahaa nännikumia (jos että tiijä mikä se on, niin kuukkeloikaa). Täytyy kyllä sanoa, että en muista millon oisin ollu näin mielissäni keskenäni siipan ollessa töissä. Viime yönä tuli myös nukuttua kauan kaipaamani kunnon yöunet ja sellaiset olisi toiveissa ensi yönäkin.

Siispä taijanki alakaa nyt valamistautua nukkumaanmenoon. Tai jos sitä vielä viimiset verhot ripustais paikalleen ja miettis sitten aamulla uuestaan, että oliko se koiran valinta sittenkään hyvä. :)