Muutama ajanhetki taaksepäin puhuin siitä, että olen aloittanut "uu'en" keittiönpöy'än mettästyksen ko tulimma siihen tulokseen, että meille muuttaa pyöriä pöytä. No, tuli käytyä muutamalla kirppiksellä ja lyötyä erilaisia hakusanoja niin Huutonettiin ko Toriinki. Ja kyllähän siellä oikeen lupaavia yksilöitä niin viiskyt- ko kuuskytluvultaki komeili, eikä hintakaan kaikkien kohalla hirvittäny. Esimerkiksi tämä sekä tämä oisivat täyttäneet kriteerit, vaikka jäläkimmäinen ei ihan pyöriä olekaan. Ongelmaksi muodostui kuitenki se, että kyseiset yksilöt majailivat useimmiten Suomineidon alapäässä eli ihan liian kaukana, että niitä oisi sieltä kehannu lähtiä hakemaan. Toisaalta meillä oli hakusessa ainuastaan pöytä, sillä tuolit on jo omasta takaa.
Pohojoisemmat huudit tuntui tarjoavan lähinnä Ikea-kamaa, mikä ei meikäläiselle sattuneesta syystä nyt kelevannu. Eipä hätiä mitiä, jatkoin erilaisten hakusanojen lätkimistä eri myyntipaikkoihin, kunnes perjantaina heitin koko Suomen kattavaksi hakusanaksi yksinkertaisesti ruokapöytä ja aloin selata. Enpä ehtiny ensimmäistä sivua kovin pitkälle ko silimään tökkäsi samana päivänä jätetty ilimotus pöy'ästä. Eikä mistä tahansa pöy'ästä, vaan _pyöriästä_. No, hinnallakaan tätä yksilöä ei ollu pilattu, pyyntö oli viiskymppiä. Nopea silimäys sijaintitietoihin ja mitä hittoa, siinähän luki, että Kainuussa. Nopia klikkaus palijasti, että vieläpä samalla kylällä ko metkin sillä hetkellä. Kuvan perusteella varsin siisti yksilö ikäänsä nähen ja kaiken lisäksi jatko-ominaisuu'ella, eli kaikki tarvittava kohillaan.
Heitin siinä sitten siipalle, että tämä on varmaan naapuritalossa myynnissä ja voinki tästä kävellä sinne ja käyä lyömässä viiskymppisen kouraan ja kantaa pöy'än pois. Sattumalta oli nimittäin juuri viisikymppinen lompakossakin. Noh, koska tarkemmat speksit ilimotuksesta mm. kokoon liittyen puuttui ja vaikka kuvan perusteella olinkin meleko varma, että kyseessä on puinen pöytä, laitoin sitten siipan asialle ja soittamaan ilimotuksessa olevaan numeroon.
Lähin käyttämään koiraa pienellä lenkillä sillä aikaa ko siippa rimpautti numeroon ja samalla pälyilin ympärilleni, josko pöytä kurkkisi jossain kuluman takana. Palatessani takasin sisälle siippa ilimotti, että kyllä, pöytä oli kuin olikin puuta ja varsin siistissä kunnossa. Mittoja myyjä ei muistanu, suuntaa antavat arvot kuitenki osoitti, että koon puolestaki pöytä passaisi meille. Ja mikä ihimeellisintä; pöytä ei ollu ihan naapuritalossa myynnissä, mutta saman tien varrella kuitenkin. :D Siippa oli jo kuulemma luvannut, että mikäli pöytä vaan on niin siistissä kunnossa ko kuva antaa ymmärtää, tullaan hakemaan se sunnuntaina.
Kyllähän se oli jotaki kohtalon johatusta.
Joten, tänään käytiin sitten lyömässä viiskymppiä kouraan ystävälliselle kainuulaisherralle, jonka lapsuu'en kodista pöytä oli kotoisin ja niinpä meillä on nyt sitten VIHIRIÄ, pyöriä 70-luvulla tai aijemmin valamistettu ruokapöytä. Kuva ei oikein tee oikeutta värille, sillä se on hätäisesti näpsäisty varaston kelemiässä valossa. Pöy'än piti olla puinen materiaaliltaan ihan siksikin, että sen maalaaminen onnistuisi. Olin alunperin aatellut, että tuunaan (kyllä, todellaki tuunaus, eikä mikään Do It Yourself) löytämäni pöy'än joko ruskiaksi tai valakoseksi, mutta tämä on niin mehukkaan värinen kaveri, että saattaa se vain jäähä vihiriäksikin! Ainakin näin aluksi. Parempia kuvia pöy'ästä luvassa sitten, jahka se kotiutuupi oikialle paikalleen.
Etsivä löytää, todellakin. Ja rohkaisuna kaikille, aina kannattaa yrittää myy'ä vaikka sitä tarpeetonta mummon vanahaa puhelinpöytää, voi nimittäin löytyä tämmönen kaheli, jolle se teikäläisen nurkissa pyörivä malliltaan erittäin last seasonia oleva huonekalu on suorastaan aarre. :) Terkuin onnellinen ruokapöy'än omistaja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!