Gluteenittomia leipäreseptejä

Ei tullut vissiin tänä viikonloppunakaan milijoonia lotossa, pitänee siis siirtää sitä suunnittelemaani Japanin reissua oottelemaan seuraavaa milijoonapottia. Tarkan markan linjauksella oon ollu tänään muutenkin liikkeessä, sillä leipasin "jämäleipiä", eli gluteenitonta leipää kaapista löytyneistä jämistä. 

Tein siis muutaman pienen patongin ja "perunarieskaa". Kolome pientä patonkia saivat inspiraationsa auki olleesta kuivahiivapussista, perunaleipäset taas ruualta yli jääneistä puikuloista. Patonkeihin kaatelin myös kaikki maholliset jauhopussin pohojat, joten net ei todellakaan ole mitään vaaleita ranskalaisia patonkeja. Tarkkaa ohojetta juuri nuille, jotka eivät pahemmin etes uunissa ottaneet väriä, on siis hankala antaa. Yllättävän hyvältä net kuitenkin maistuivat, kuten voi päätellä siitä, että kuvaushetkellä ksi patonki on jo lähes syöty...

Pienet patongit, kolme kpl

2 dl vettä

n. 2 tl psylliumia

puoli pussia kuivahiivaa

½ tl suolaa

n. 5-6 dl jauhoja (minulla kaikkea tattarista Sunnuntain hienojen ja karkeiden kautta aina kaurahiutaleisiin ja -leseisiin)

2 rkl öljyä

Lämmitä vesi, sekoita siihen psyllium ja anna turvota hetki. Lisää suola ja öljy. Sekoita toisessa astiassa jauhot ja kuivahiiva, lisää nesteeseen ja vaivaa taikinaksi. Jaa taikina kolomeen osaan ja kaulitse yksitellen levyksi. Tässä vaiheessa voit halutessasi maustaa patonkia esimerkiksi juustolla, yrteillä tai valakosipulilla. Ite laitoin yhen patonkin sisään sulatettua voita ja kaksi valakosipulin kynttä murskana. Rullaa levyt patongeiksi ja anna kohota lämpimässä paikassa noin 20 minuuttia. Ennen paistoa tee pintaan viillot ja voitele patongit vedellä. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Perunarieskoja tai paremminkin perunaleipiä olen tehenyt usiamman kerran aikasemminkin, yleensä ylijääneestä perunamuusista. Tällä kertaa yli jäi kuitenkin ihan pelekkiä kuorineen keitettyjä Lapin puikulapottuja nelijä kappaletta. Ovat kaupassa varsin tyyriitä pottuja, eikä niitä raaski heittää haaskuun, mutta koska niitä oli vain muutama, ei perunasalaatti ollut oikein mielekäs vaihtoehto. Niinpä päätin kokeilla perunaleipäsiä suoraan perunasta muusin sijaan ja hyvin onnistui. Enemmän rieskamaisia nuista tulisi varmaan esimerkiksi Jytte-jauhoista, mutta niitähän minulla ei sattunut olemaan, joten menin tattarilla ja hienolla Sunnuntailla.

Peruna"rieskat" (n. 9 kpl)

perunamuusin tähteet tai keitettyjä perunoita

(maitoa)

½-1 tl suolaa

1 muna

3½-4 dl jauhoja (tai muusin jämien/perunoiden mukaan)

1-2 rk voisulaa

Kuori ja muussaa perunat ja notkista sose/muusin jämät lorauksella maitoa. Sekoita joukkoon suola ja kananmuna, sekä jauhoja sopivassa suhteessa perunasoseeseen nähden (jos muusia ei ole kovin palijon, vähempikin riittää, ohojeessa taisi alunperin lukia, että nuin ½ l muusia). Sulata voi ja sekoita joukkoon. Vaivaa taikinaa vain sen verran, että saat ainekset sekaisin. Nostele pellille leivinpaperin päälle taikinakasoja ja taputtele leipäsiksi jauhotetuin käsin. Pistele leipäset ja paista 250 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes leipäset ruskistuvat hieman pinnasta.

Nykyisillä ruuan hinnoilla on pakko olla ihan innokas jämäkokkaaja, vaikka niistä hinnanalennuksista nyt kovasti kohkataankin. Huomenna ajattelin vielä pyöräyttää suolaisen piirakan, johon tulee pitsanteosta ylijäänyttä kinkkua, pekonia ja paprikaa, sekä juustonloppu. Etenkin gluteenittomat tuotteet ovat niin hinnoissaan, että kaadoin patonkitaikinaan jo vanahaksi menneen jauhopussin loput, koska päiväyksestä huolimatta näyttivät olevan vielä ihan käyttökelepoisia. 

Monen euron pientä jauhopussia ei ihan huvikseen viitti heittää hukkaan. Muutaman kerran olen onnistunut homehduttamaan tuoreita gluteenittomia leipiä pöy'älle, kun en ole tajunnut heti laittaa niitä pakkaseen ja se jos mikä risoo, varsinkin ko saattaa joutua maksamaan pussissa olevasta kolomesta leivästä lähemmäs viisi euroa (!). Harvoinpa sitä tuoretta leipää ees raaskii ostaa, joten siinä mielessä on kiva välillä vähän leipoa ite. Tosin siihen pitää sitten olla niitä gluteenittomia jauhoja.

Totuushan on, että gluteenittomat tuotteet on naamattoman kalliita ja siinä mielessä tätä vaivaa ei toivoisi kenellekään. Itelläni kun verikoe myös näytti, ettei keliakiaa ole, mutta siitä huolimatta jou'un muuttamaan vessaan asumaan, mikäli erehyn suuremmissa määrin vehenää, ruista tai ohoraa laittamaan suuhuni. En siis saa sitä (naurettavan pientä) korvausta erikoisruokavaliostani, koska virallisesti minulla ei ole keliakiaa (ja todellisuu'essa kyseessä onkin luultavasti yliherkkyys nuille eellä mainituille kotimaisille vilijoille). Toivoisinkin, että nyt ko nuita hintoja lasketaan "suomalaisten talou'en auttamiseksi" niin laskettaisi myös niitä gluteenittomien tuotteitten hintoja. Vapaaehtoisesti tai huvin vuoksi en näitä sairaan palijon kalliimpia (ja silloin tällöin myös ikävä kyllä aika pahoja) tuotteita söisi, vaan kun on pakko.

Pitänee sitten aktivoitua tuossa ite leipomisessa kuhan pääsee vähän isompaa keittiöön ja leivinuunin äärelle. Huomenna kuitenki vielä suolasta piirakkaa vapaapäivän kunniaksi. Jos sää sallii, graduvapaata voisi viettää myös käymällä kokeilemassa niitä suksia lopultaki, nyt ko pikkuhilijaa saisi taas ruveta liikkumaan. Mukavaa sunnuntain jatkoa, minä paneu'un nyt vielä hetkeksi uuteen koukutukseeni, Initial D -animeen. Piti nyt sitten vielä semmonenki päivä nähä, että meisi kattoo animea. :D