Kun kanssa lähden tiedät sen, taakseni kääntyisi en koskaan

Nyt ko tilanne alakaa vähän rauhoittua, on pakko tulla tänne katkaisemaan yli juhannuksen jatkunut hilijaisuus ja tehä pieni paljastus:

Met nimittäin tanssimma omia häitämme tuossa perjantaina, joten juhannuksen jäläkeinen viikko meni vähän niinkö valamistautuessa tähän asiaan. Joskaan ei ollut niin kiire, etteikö häitä edeltävänä iltana oltaisi oltu vielä ongella kaheksan aikaan illalla. :) Juhulat oli pienet mutta mukavat ja meijän näköiset ja vihkitilaisuus tapahtui tämmösten pakanoitten ollessa kyseessä minun lapsuu'enkodin takapihalla.

Juhlat oli kaiken kaikkiaan varsin ihanat ja haluan täälläkin kiittää kaikkia osallistujia. Lämpöä ja rakkautta kaikille! <3

Ja mikään muuhan tässä ei muuttunut ko meikäläisellä sukunimi. :D Että mikäs tässä, ihan rouvana! Arkeen koitan palata tässä kunhan kerkiän, juhannukselta on kuvamateriaalia tarkoitus päivittää tänne heti ko jaksan. Voi olla, että tämä viikko menee vielä siipan lomasta nauttiessa. 

Terkuin onnellinen itälappilainen.

PS. Unohdin toki hehkuttaa, että meijän sormukset ovat Kalevala-korun mallistosta ja minulla nimeltään Kelo, siipalla Kaira. :)