Talon kasvojenkohotus

Tässäpä pikainen päivitys siihen, miltä meijän huusholli näyttää tässä vaiheessa ulukoapäin! Aika komiat nuo uudet Pihla-ikkunat, vaikka ite sanonki. Ja kyllähän se ulukovuoren uusiminen on melekonen kasvojenkohotus ollu koko talolle, se keltainen peltiulukovuoraus ei tee oikeutta kyllä millekään talolle...

Laitoin mukaan vielä vertailun vuoksi kuvan talosta vanahassa kuosissa reilu vuosi sitten (auto kuvassa kuvausrekvisiittana 😂). Onhan tuo vähän muuttunut, vaikka tavallaan tykkäsin meijän talosta ihan tuollaisenaan ja kahestaan asuessa ollaan kyllä tultu toimeen hieman epäkäytännöllisten tilojenkin kanssa. Hassua ajatella, ettei meijän pirpana tule muistamaan, millainen koti on ollut ennen tätä remonttirumbaa, vaan sille koti tulee aina olemaan sellainen kuin se valmistuessaan sitten on. Tässä olikin sitten remonttia varmaan yhelle elämälle ihan riittävästi (onneksi meillä ei täällä tarvi hullutella niin, että rakennettaisiin kovin montaa huushollia asuntolainan nopeamman poismaksamisen toivossa...) Vaikka onhan se aika hieno tontti tuolla ylähäällä, jos sitä hirsitalon sinne rakentais sitten joskus... 😄

Ei onneksi taija olla kovin järkevää! Hirsitalo on kieltämättä ollut aina meikäläisen unelma, mutta uuden rakentamisessa on aina se ongelma, ettei sinne saa vanahan talon tunnelmaa. Plus että niin kauan ko rakennuslainsäädäntö pakottaa rakentamaan terveen järjen vastaisia höpöhöpöpullotaloja, minä pitäydyn vanahassa. Ei sillä, etteikö se voisi toimia kun kunnolla rakennetaan ja sitten pidetään ilimastoinnit aina päällä ja kunnossa, mutta jotenkin ko nykyajan rakentamisen tilaa kattoo, niin epäilyttää että voiko moisen rakentaminen onnistua. Meillä kun pelataan sen päälle, että mikäli kosteutta jonnekin pääsee, se pääsee kuivumaan, koska rakenteet ja materiaalit hengittävät. Ja ilimanvaihto toimii painovoimaisena, rakentamisen tuomat muutokset (mm. tiiviimmät ikkunat) huomioiden ja ilimanvaihtoa pienin apukeinoin tehostaen.

Joo mutta nyt heitän paasaamasta, jollekinhan vanaha talo on kauhistus, jonne ei halua astua jalallakaan ja jonka mielestä tämmönen vanahan talon laajennus on sulaa hulluutta ja rahan heittämistä hukkaan, ko uuenki vois tehä. Ja se on ihan okei, toiset tykkää pojasta ja toiset isästä! Minä nyt vain olen enemmän kallella tähän vanahempaan vuosikertaan😊 Kaikin puolin!

Remppaa etiäpäin ja muita kuulumisia

Heipä hei, tiedän että lupailin sitä pintamateriaali- ja sisustusjuttua tulevaksi ja tuolla se luonnoksissa keskeneräisenä majaileekin, MUTTA jostain kumman syystä ei ole saanut tehtyä sitä valmiiksi...

Taas näpytän tätä puhelimella, kun meijän perheen uusin vahavistus nukkuu onnellisena sylissä.

Joten ulukoasu on mitä on ja kuvia ei juuri ole, mutta minkäs teet, ehkä tässä elämässä vielä joskus on aikaa istua koneellakin, nyt sitä ei niin kauhiasti kyllä kaipaakaan (vaan lähinnä sitä, että saisi syödä ja saunoa joskus rauhassa 🙈). Mutta ajattelin nyt tosiaan päivitellä kuulumisia niin rempan kuin elämän yleensäkin osalta. Remppa etenee joka päivä, siippa on palannut töihin ja elämä etsii taas hieman erilaisia omia uomiaan. Päivät on välillä kuormittavia, pirpana (tai Iita, Mimmi, Justiina ja mitä näitä nyt on matkan varrella kuultu 😊) on kärsinyt välillä mahakivuista ja refluksista ja näitä ylimääräisiä vaivoja on koitettu saaha kuriin, välillä paremmalla ja välillä vähän huonommalla menestyksellä. Huono olo tekee luonnollisesti normaalisti niin aurinkoisesta ja hyvin nukkumasta lapsesta syliäkaipaavan ja itkuisen, mikä tietysti meitä vähän kuormittaa. Mutta mennään päivä kerrallaan etiäpäin ja toivotaan, että saahaan pirpanan olokin hyväksi taas!

Laajennuksen osalta ollaan kovasti etiäpäin, lattia on valettu elokuun loppupuolella ja sen kuivumista ootellaan, ulukoseinät on pystyssä ja eristetty sekä veetty paperit päälle ja koolattu, väliseinien rungot pystyssä ja ikkunat sekä ovet paikoillaan. Tänään on katolle puhallettu myös villat ja alakaa mökki olla meleko lämmin jo, vaikka lämpöjä siellä ei vielä olekaan (maalämpöputkien kaivuu on aikatauluhaasteiden vuoksi vielä edessä päin). Tällä viikolla on saatu myös vanahalle puolen uu'et ikkunat ja täytyy sanoa, että on net kyllä komiat! Tekee palijon sisätilan ilimeelle, kun samalla muutettiin vähän järjestystäkin tuvassa. Ja nyt on makkarissakin eri hyvä nukkua, ko yölläkin tulee korvausilimaa karmiventtiilin kautta. Myös ulukovuoren osalta alakaa olla valamista, pellit on tilattu ja ikkunanpuitteet paikallaan oottamassa ensi kesän maalausta.

Pihapiiri kaipaisi vähän raivausta ja siivoamista ja seuraava isompi rykäisy olisi sitten tuo maalämpöputkien kaivuu ja sen jäläkeen maalämpöpumpun ja vanahan puolen uusien vesikiertoisten patterien asentaminen. Muutoin ohjelmassa onkin sitten jatkossa sisähommia, joita jatketaan omillaan. Tänään pitäisi varmaankin vielä ehtiä tarkistamaan budjettia ja lyömään lukkoon materiaalivalintoja ja laittamaan niitä tilaukseen.

Mitään kiirettä ei sitten enää sen jäläkeen ko saahaan lämmöt ole, tehään hommia omaan tahtiin ja jos jouluna olisi jokseenkin valamista niin hyvä homma, mutta jos ei niin paineita ei siitäkään oteta. Ristiäiset olisi ohojelmassa ensi viikolla, mutta net saadaan sujuvasti piettyä vanahalla puolella. Vähän vaan siivousta ja ehkä tosiaan sitä pihan siistimistä niitä juhulia varten. 😊

Loppuun vielä kuva tuvan uusista ikkunoista asennusvaiheessa ja ennen pesua, päivittyy tyyli mukavasti takaisin lähemmäs alkuperäistä.

Näin se remppa etenee

EDIT// Blogger ei taas jostain syystä tee yhteistyötä, joten tekstin asettelu on päin hokia, mutta en jaksa tapella niin menkööt.  

Heipä hei! Nyt niitä luvattuja remppajuttuja vähän teillekin! Ette usko kuinka nopiasti aika menee tämän pikku kakkamasiinan kanssa touhutessa ja samalla ko minä sisällä syötän, vaihan vaippaa, laitan nukkumaan ja toistan kaavaa erinäisissä järjestyksissä yrittäen samalla pitää myös itteni kuin myös siipan ruuassa ja huushollin sisäosat jokseenkin kasassa sekä järjestyksessä ja koko perheen puhtaissa vaatteissa, ulukona hommat etenee koko ajan (ja hyvä niin).

Siispä nämätkin uusimmat kuvat on jo auttamatta jälessä totuuesta, meillä on nimittäin pelti katolla ja tällä hetkellä tehään lattiahommia. Torstaina tulee lattialämmitysputkien asentajat ja ensi viikolla oisi sitten ohojelmassa lattian valu.

Ja kirjottelen tätä nyt puhelimella, joten tekstin ulukomuoto on mitä on, yritän jossain vaiheessa ehtiä koneelle asti editoimaan. Mutta siihen asti tämä on muotoa teksti ensin ja kuvat sitten. :D Koittakaa pärjätä!

Mutta jos nyt jotain sanoisi yleisellä tasolla vähän itse rempasta. Jotain syvällisempää voisi koittaa riipustella erikseen esimerkiksi tuleviin pintamateriaaleihin liittyen, mutta nähtäväksi jää, milloin läppäri ehtisi viihtyä niin pitkään sylissä. :D Mutta siis, meillehän tulee noin 50 neliötä uutta tilaa vanahan huushollin kylykeen eteisen, kodinhoitohuoneen ja kuivaushuoneen sekä kahen makuuhuoneen muodossa. Lisäksi uusitaan lämmitysjärjestelmäksi maalämpö niin, että vanahalle puolen tulee vesikiertoiset patterit ja uuteen osaan vesikiertoinen lattialämmitys ja koko talon ulukoverhous uudistetaan ja myös vanahalle puolen tulee uudet ikkunat. Lisäksi saatetaan keskeneräiset kohteet vanahalla puolen valamiiksi (parveke ja yläkerran vessa). Kylymä eteinen on purettu laajennuksen tieltä pois ja vanahan puolen entisestä pikkueteisestä tulee saunan pukuhuone, kulun uuteen osaan siirtyessä tuvan puolelle. Pohojapiirros olisi tässä vaiheessa bueno, mutta minulla ei sitä täällä puhelimessa tietenkään ole... Palataan ehkä siihenkin siis myöhemmin.

Tuossa oli homma vähän niinkö pähkinänkuoressa. Lisäksi maalämpö veetään sitten myös tuonne navetan puolelle, jonne olisi tarkoitus tulla puolilämmintä tilaa, mutta navetan laitto jää nyt ensi kesän projektiksi kiitos tämän homman venähtäneen aloituksen. Toukokuussa oli vielä suunnilleen metrinen hanki ja kesäkuussa satoi lunta ja sitten oli kaikenlaista muuta pientä kuten rikkoutunut kaivinkone ja pirpanan syntymä, joten vauhtiin päästiin kunnolla vasta heinäkuun puolen välin tienoilla. Kirvesmies tehnee hommia elokuun loppuun ja vielä syyskuun ekan viikon, jonka jäläkeen sisäpintojen kanssa ollaan sitten omillaan (lue: siippa on).

Kukaan seleväjärkinen ei ehkä yhistäisi lapsen syntymää ja tämän kokoluokan remppaa, mutta toisaalta kiitos kesä- ja isyysloman siipalla on ollut ja on vielä hyvin aikaa osallistua rempan tekoon. Olisihan se tietysti ollut mukava köllötellä puoltoista kuukautta vauvakuplassa ja tehä asioita pelekästään vauvan, eikä vauvan ja remontin ehoilla, mutta nyt näin. Uskon, että lopputulos kuitenki palakittee ja toisaalta itekin tottuu jo hyvissä ajoin suht itsenäiseen vauvanhoitoon ko siippa kuitenki palaa elokuun lopussa joka tapauksessa taas töihin, jolloin ollaan pirpanan ja karvakaverin kanssa työajat täällä keskenämme. Sen sujumista jännään jokseenkin enemmän ko tämänhetkistä tilannetta.

Itse remppaa tehään vanahan talon ehoilla niin, että materiaalivalinnat niin uuden ulukovuoren ko uuden osan kohilla ovat hengittäviä ja seinien perusperiaate on myös uudella puolella sama ko vanahassa osassa iliman muoveja tai mineraalivillaa. Lisäksi ikkunoilla ja ulukovuoren uusimisella pyritään palauttamaan rintamamiestalon ilime, vaikka kylykeen nyt tuleeki noppamallin rikkova lisä. Toisaalta aika harvassa alakaa olla nämät rintamamiestalotyyppiset huushollit, joihin ei jo aikanaan olisi rakennettu sitä elintasojatketta, kuten meillä on tähän asti ollut. Eli siinä mielessä itse näen, että hyvin toteutettu elintasojatke kuuluu jo ihan olennaiseksi osaksi rintamamiestaloperinnettä. Ja toki myös sisäpuolen materiaali- ja sisustusvalinnoilla pyritään tukemaan ja säilyttämään vanahan talon henkeä luomatta kuitenkaan museotunnelmaa. Mutta niistä ehkä lisää omana juttunansa, koska niistähän meikäläisellä riittää raatittavaa (se osa remontista, jossa minäkin olen aktiivisesti mukana, pirpanan päiväuniaikaan sijoittuvan räystäslautojen maalaamisen ja muonituksen hoitamisen lisäksi).

Mutta nyt alakaa vaikuttaa siltä, että pirpana herää päiväuniltaan, joten lyön puhelimen veks ja keskityn häneen ❤ Lisää luvassa jahka taas kerkiän!

Meille syntyi rinsessa

Heipä hei pitkästä aikaa! Loppuraskaus hujahti ohi ihan silimissä ja juhannuskin meni ihan omasta edestään lähinnä syöden, saunoen ja nukkuen kotioloissa ja porukoilla ja jo pikkuhiljaa pienen syntymää odotellen. Pienokainen antoi kuitenkin odottaa itseään tuonne lasketun ajan huitteille ja pienellä lääketieteen avustuksella meille syntyikin pikkuinen (2860 g ja 47 cm) neiti-ihiminen heinäkuisena lauantai-iltana. ❤ 

Nyt ollaan ehitty jo pieni hetki tottua kotielämään ja isin rinsessa on kaikkiaan hyvin helppo tapaus toistaiseksi (koputan puuta) syöden ja nukkuen meleko säännöllisin kolomen tunnin välein. Pientä mahavaivailua on ollut, mutta toistaiseksi niistäkin on selevitty meleko pienin huudoin.

Ei voitaisi kyllä onnellisempia olla. Väsyttää tietysti ajoin ja remppakin painaa niskaan (mistä lisää myöhemmin), mutta eiköhän sitä hengissä selevitä tästäkin! 

Nyt kutsuu vaipanvaihto, yritän jossain vaiheessa ehtiä kertomaan miten remppa etenee. 

Äitiyslomakuulumisia

Alkuun töistä pois jääminen tuntui oudolta ja hieman ahistikin, mutta nyt oltuani ensin hetken kesälomalla ja sitten siirryttyäni äippäloman hellään huomaan, pakko sanoa, että ei voisi kyllä paremmin olla.

Viimeiset viikot töissä olin nimittäin kyllä jo aika kuitti. Väsymys ja aivojen rasittaminen ei vaan sovi yhteen. Ja kieltämättä sekä jatkuva istuminen että toisaalta myös liikkuminen ja lattialla/lasten pöydän ääressä kömpiminen alako ottaa koville.

Nyt on ihanaa, ko kaikkea toimintaa saa säädellä oman jaksamisen mukaan ja tehä asioita omassa tahissa. Voin haravoija pihaa, kasata roskat kottikärryyn ja kärrätä sen navetan taakse ja sitten istua puoli tuntia varjossa siemailemassa vissyä, ennenkö jatkan. Hommassa ko hommassa vauhti ei päätä huimaa, mutta eipä toisaalta ole kiire minnekään. Tuntuu itse asiassa varsin mukavalta kasata siipan pilikkomia eteisen purkujätteitä varastoon ens talaven polttopuiksi pari lautaa kerrallaan ja hitaasti taapertaen. Samassa ajassa mikä meikältä menee 1/4 peräkärrystä tyhyjentämiseen, on siippa tyhjentänyt loput 3/4. Mutta ei se haittaa.

Ihanaa on myös se, että ruokaa ehtii tehä ihan ajatuksen kanssa. Pyykit saa kuivumaan ulos lempeään kesätuuleen ja siivotakin jaksaa ennenkö alakaa näyttää ihan kaoottiselta.

Nukkuminen ei enää ole varsinaisesti mikään nautinto, mutta olen tyytyväinen jos vessassa käynnit jää kahteen ja asentoa ei tartte vaihtaa kolomeasataa kertaa. Äkkiä sitä huomaa, että tarttee meleko vähän unta ja kun aamulla ei ole kiire mihinkään, voi ottaa ihan rauhassa. Nukkua tarvittaessa päikkärit. 

Vaikka kyllä tässä h-hetken lähestyessä väistämättä alakaa tuntua tämä "ylimääränen" paino jo ropassa ja en minä loputtomiin jaksais näin raskas olla! Nivuset alakaa olla jo kovilla ja ajoittain on tukalakin olo. Kyllähän sitä "omaa" roppaa jo vähän kaipaa, mutta ajallaan senkin toivottavasti saanee takaisin. Ensin pitää vielä hetki jaksaa olla yhtä tämän pikkukaverin kans. Ja kyllä minulla tämmösenä ruuan suurena ystävänä on jo lista kaikesta siitäki, mitä pitää taas syyä sitten taas ko saa (lähtien maksalaatikosta valakkarilasillisen kautta sushiin...) :D

Mutta! Ei kait tässä. Pakata pikkuhilijaa sairaalakassi valamiiksi, tehä viimiset hankinnat ja jäähä odottavalle kannalle. Ja pikku sivuprojektina jatkaa remppahommia, mistä pitäisikin alakaa teille turinoida ihan omia tarinoita. Tai minähän lähinnä oon tämmöne sivustakatsoja ja prosessin tallentaja tällä hetkellä, mutta muut jatkaa minunki puolesta. 

Kaiken kaikkiaan, meillä menee mukavasti. Heleppoahan tämä vielä on ja mikäs tässä muutenkaan ollessa, ko kesäki on <3

Matkalla masuasukin kanssa

Ajattelin nyt tosiaan avata hieman ajatuksia tästä meitä kohtuu piakoinkin koskettavasta elämänmuutoksesta, eli pikkukaverista. Sanotaan, että odottavan aika on pitkä, mutta meikäläisestä tämä aika on kyllä painanu loppujen lopuksi menemään ihan kaasu pohojassa. Tosin minulla on kyllä aina sama ongelma, että aika vaan painaa menemään ja välillä tuntuu, ettei ite kerkiä mukaan ollenkaan. :D

Tässä vaiheessa alakaa tuntua jo siis siltä, että pikkunen on täällä ennenkö ehtii kissaa sanoa.

Monella tapaa ollaankin asiaan jo valamistauduttu, mutta tietysti näin pään tasolla asiaa on edelleen hyvin hankala ees käsittää. Vaikka tämä kaiffari täällä pötsissä harjotteleeki säännöllisesti ninjapotkuja, hikkaa ja pyrkii tekemään meikäläisen elämästä tässä vaiheessa jo meleko tukalaa. Tietysti toista rakastaa valamiiksi jo aivan suunnattomasti, eikä millään malttaisi oottaa ensitapaamista, mutta samaan aikaan sitä myös luonnollisesti miettii, että mitähän tästä tulee ja olikohan tämä nyt ihan viisas idea. :D 

Toki mää luulen, että pärjätään ihan hyvin, mutta väistämättähän tämmöne hyppy tuntemattomaan mietityttää ihimistä. 

Vaikka toistaiseksi isoin ongelma meikäläisellä on ollut sopeutua siihen ajatukseen, että tänä kesänä ei tuu Tuntsan reissua. Minäkään en ole niin hullu, että lähtisin tämän pötsin kanssa satojen kilometrien päähän erämaahan, missä puhelin ei kuulu. Ei sillä, että tässä vaiheessa nukkuminen teltassa tai eräjormailu muutenkaan olon puolesta kauhiasti kiinnostaisi, mutta ei sille mitään voi, että kaihoan keskelle ei-mitään, se on vaan niin sisäänrakennettua meikäläiseen. No, jospa päästäisiin käymään vaikka ongella tässä jossaki vähän lähempänä.

Muuten en oikiastaan jaksa asioista hirviästi ressata tai miettiä niitä etukäteen, ko faktahan on se, ettei sitä voi ennalta tietää, mitä tuleman pitää. Uskon, että hyvin pitkälle asiat menee omalla painollaan ja turha suunnitella hirviästi etukäteen mitään. Tai oottaa mitään, niin voi sitten yllättyä positiivisesti. :D 

Mutta kuten sanoinkin jo, tämä aika on tosiaan menny aivan mahottoman nopiaa. Tai no, siinä vaiheessa ko pahoinvointi oli seurana sen kuukauen, sillon tuntui että aika ei kulu mitenkään päin ja oli se superväsyneenä töitten tekeminenkin aika tuskasaa. Mutta nyt ko kattoo taaksepäin niin alakuvuosi on pyörähtänyt suorastaan supervauhilla menemään. Toki tätä pötsiäkään ei juuri ollu ennen maaliskuun alakua, eikä se nytkään mikään ihan jäätävä ole, että net tukalat päivät on toki vasta eessäpäin. Mutta positiivista on toki se, että enää ei tartte tehä niitä töitä. Voi siis ottaa kesken päivän tarvittaessa päikkärit (kuten tänään) ja venyä aamulla sängyssä niin pitkään ko siltä tuntuu.

Että joo, ihan poikaa ko saa olla nyt kaikessa rauhassa kotona. Tai rauhassa ja rauhassa, mutta sanotaanko, että keskittyä kaikkeen tällä hetkellä oleelliseen hommaan kotona. Samalla voi kerätä voimia kaikkeen tulossa olevaan uuteen ja ihimeelliseen.

Elämä on ihimeellistä. Yhtä ihimeellistä ko lumisaje kesäkuun ensimmäisenä päivänä ja vähän sen ylikin.

Kesälomalla

Kylläpäs aika on taas vierähtänyt. Jäin viikko sitten viettämään hurjan pitkää yheksän päivän kesälomaani ennen äitiysloman alakamista ja pakko sanoa, että kesäiset kelit kyllä hellii. Tänäänki on tuullu pohojosesta niin, että tukka lähtee ja juuri nyt alako TAAS sadella räntää. 

Syyslomaksi tätä kait vois ennemmin kuttua. 

Sattuneesta syystä remppahommat ei oo vielä kauhiasti edenneet muutako sillä tympiämmällä tavalla, eli hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja muuta ikävää virallista ajatustyötä -osastolla. No, konkretian tasolla ollaan nyt jo alotettu eteisen tyhyjentäminen ja jospa tässä piakoin alakaisi jotain tapahtua enemmänkin. 

Muuten oonki kesäloman kunniaksi keskittyny lähinnä pyykkäämään ja siivoamaan koko talon. Pötsiki kasvaa tasaseen ja jaksamista riittänee vähän enemmän nyt ko ei tartte enää töissä käyä väsymässä. Ekat lomapäivät tosin meni niin täynnä ohojelmaa, että tänään on kyllä ollu vähän semmone olo, että mitähän ihimettä sitä tekis, eikä sitten oikein ole osannut tarttua tänään yhtään mihinkään. Eipä tuo sääkään ole oikein suosinut, joten se rajaa toistaiseksi kaikki pihahommat, tuunailut ja mattojen pesut veks ohojelmasta. No, ehkä sitten ensi viikolla jos vähän lämpenisi. 

Viikonloppuna tosin saatellaan mummokin viimeiselle matkalle, että ehkä ihan ok olla vähän maissa nyt. Sekin on tässä omalla tavallaan vetänyt toukokuussa työkiireitten lisäksi ajatukset vähän muualle. Vaikka odotettavissa olikin, niin eihän se luopuminen ikinä helppoa ole. Toisaalta tämä mahassa möyrivä uusi elämä tekee asiasta jotenki helepompaa, toisaalta vaikiampaa. Mutta eipä siitä sen enempää. 

Elämä on täynnä muutoksia.

Mutta ehkä mää voisin näistä iloisemmista muutoksista kirjotella ihan erikseen oman juttunsa, ennenkö ehkä aloitetaan remppaviestintä. Tämä olokoot nyt taas tämmöne sillisalaatti vielä. 

Huhhuh, ei kyllä näytä tuo ens yön sää mitenkään kauhian innostavalta... Onneksi ei tartte olla aamulla menossa töihin. Surettaa vaan kaikkien ylioppilaitten puolesta tuo keli, näyttää vähän siltä, ettei lauantainakaan ihan kovin mahtavasta säästä päässä nauttimaan. Onnea silti kaikille onnekkaille, joilla aikuisten oikia elämä on vasta eessä. Hullua, että omista ylyppäreistä on kohta jo kymmenen vuotta. :D Niin se aika vaan menee. 

No mutta, palataan taas, mutta toivottavasti ei enää palella siinä vaiheessa kauhiasti!