tiistai 13. kesäkuuta 2017

Äitiyslomakuulumisia

Alkuun töistä pois jääminen tuntui oudolta ja hieman ahistikin, mutta nyt oltuani ensin hetken kesälomalla ja sitten siirryttyäni äippäloman hellään huomaan, pakko sanoa, että ei voisi kyllä paremmin olla.

Viimeiset viikot töissä olin nimittäin kyllä jo aika kuitti. Väsymys ja aivojen rasittaminen ei vaan sovi yhteen. Ja kieltämättä sekä jatkuva istuminen että toisaalta myös liikkuminen ja lattialla/lasten pöydän ääressä kömpiminen alako ottaa koville.

Nyt on ihanaa, ko kaikkea toimintaa saa säädellä oman jaksamisen mukaan ja tehä asioita omassa tahissa. Voin haravoija pihaa, kasata roskat kottikärryyn ja kärrätä sen navetan taakse ja sitten istua puoli tuntia varjossa siemailemassa vissyä, ennenkö jatkan. Hommassa ko hommassa vauhti ei päätä huimaa, mutta eipä toisaalta ole kiire minnekään. Tuntuu itse asiassa varsin mukavalta kasata siipan pilikkomia eteisen purkujätteitä varastoon ens talaven polttopuiksi pari lautaa kerrallaan ja hitaasti taapertaen. Samassa ajassa mikä meikältä menee 1/4 peräkärrystä tyhyjentämiseen, on siippa tyhjentänyt loput 3/4. Mutta ei se haittaa.

Ihanaa on myös se, että ruokaa ehtii tehä ihan ajatuksen kanssa. Pyykit saa kuivumaan ulos lempeään kesätuuleen ja siivotakin jaksaa ennenkö alakaa näyttää ihan kaoottiselta.

Nukkuminen ei enää ole varsinaisesti mikään nautinto, mutta olen tyytyväinen jos vessassa käynnit jää kahteen ja asentoa ei tartte vaihtaa kolomeasataa kertaa. Äkkiä sitä huomaa, että tarttee meleko vähän unta ja kun aamulla ei ole kiire mihinkään, voi ottaa ihan rauhassa. Nukkua tarvittaessa päikkärit. 

Vaikka kyllä tässä h-hetken lähestyessä väistämättä alakaa tuntua tämä "ylimääränen" paino jo ropassa ja en minä loputtomiin jaksais näin raskas olla! Nivuset alakaa olla jo kovilla ja ajoittain on tukalakin olo. Kyllähän sitä "omaa" roppaa jo vähän kaipaa, mutta ajallaan senkin toivottavasti saanee takaisin. Ensin pitää vielä hetki jaksaa olla yhtä tämän pikkukaverin kans. Ja kyllä minulla tämmösenä ruuan suurena ystävänä on jo lista kaikesta siitäki, mitä pitää taas syyä sitten taas ko saa (lähtien maksalaatikosta valakkarilasillisen kautta sushiin...) :D

Mutta! Ei kait tässä. Pakata pikkuhilijaa sairaalakassi valamiiksi, tehä viimiset hankinnat ja jäähä odottavalle kannalle. Ja pikku sivuprojektina jatkaa remppahommia, mistä pitäisikin alakaa teille turinoida ihan omia tarinoita. Tai minähän lähinnä oon tämmöne sivustakatsoja ja prosessin tallentaja tällä hetkellä, mutta muut jatkaa minunki puolesta. 

Kaiken kaikkiaan, meillä menee mukavasti. Heleppoahan tämä vielä on ja mikäs tässä muutenkaan ollessa, ko kesäki on <3

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti kaikki menee sitten h-hetkenä hyvin. :) Minä itse taapersin äitiyslomalla koirien kanssa hirveitä matkoja, kun tuli niin huono omatunto sohvalla makaamisesta. Mummotkin meni rollaattorien kanssa nopeampaa ohi. xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, pientä jännitystäkin oli ilmassa ja käynnistyksen vuoksi ei tultu maailmaan ihan omin avuin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Tunnistan tunteen, huusin siipalle aina joka paikassa että älä juokse kun en pysy perässä :D viimeisenä iltana ennen sairaalalle lähtöä maalasin vielä lautoja pihalla ja nyt ko samaa hommaa on teheny iliman ylimääräistä painolastia, ihan hämmästyy miten heleppoa se on ja jalakaki nousee lautojen yli tuosta vain!

      Poista

Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!