Tasasen harmaata

Huh! Tentti ei ollu ihan sitä mitä ootin ja suoriu'uttuani velevollisuuksistani lipastolla suikasin kotiin, ruokin ja ulukoilutin piskin ja lähin sitten juoksujalakaa hakemaan ittelleni lohtu-sushia ja olutta. Nyt maatessani tässä sushiähkyssä nauttimassa The Joulukalenterista tajusin, että on jäänyt tuo värihaaste roikkumaan ja pahasti! Haasteessahan oli tarkoitus esitellä kotona esiintyviä värejä haluttu määrä (minulla net ovat musta, vihiriä, sininen ja viimeisenä harmaa). Viimeisen värin kunniaksi haluan heittää haasteen kaikille, jokka vaan tahtoo haasteeseen tarttua, mutta henkilökohtaisesti vielä Poromiehen muijalle Sallaan sekä etelässä majailevalle Lapin vahavistukselle Jennylle.

Siispä meijän kämpän viiminen väri, nimittäin harmaa. Sitä ei oo meillä mitenkään valtoimenaan, mutta jossain määrin kuitenkin ja täytyy sanoa, että harmaakin on oikeen mukava väri. Kuvat on vanahoja, mutta se ei menoa haittaa, koska paikat näyttää kuitenki suht samalta!

Makkarista löytyy harmaaseen vivahtava sängyn peitto sekä karvalankamatot. Aiemmin minulla on ollut sängyssä kokomusta päiväpeitto ja täytyy sanoa, että tämä harmaa on kyllä kivempi. Nuot karvalankamatot (niitä on kaksi) on kulukeneet matkassa jo jonku tovin ja tämän makkarin myötä net on tainnu vakiintua makuuhuoneen matoiksi. Vaikka en kyllä pistäisi pahaksi isoa karvalankamattoa olohuoneen lattiallakaan. Päiväpeitto on siis siipan tähän talouteen tuoma, matot minun, jännä homma että meillä oli valamiiksi yhteen sopivia tekstiilejä.

Kylyppäristä löytyy harmaat lattialaatat, mikä oli ihan hauska juttu, koska suihkuverho ja kylyppärin matto oli entuuestaan jo harmaan sävyiset. Kokoharmaa kylyppärin matto haettiin muuttaessa ko tarvittiin toinen ja uusi pyykkikori entisen rikkimenneen tilalle sattui sekin olemaan väriltään harmaa. Kun vessaharjakin sattui vielä olemaan harmaa, tuli sisustettua kylyppäri vahingossa ihan täydellisen harmaaksi. :D Suihkuverhon hankin ensimmäiseen Oulun kämppääni, jossa roikkui alalaijasta homeessa oleva ja punaruskialla hiusvärillä sotkettu joskus muinoin valakonen suihkuverho, joka näytti siltä, että kylyppärissä on vähintäänkin teurastettu joku. Kötyytin sen hirvityksen roskiin ja kävin hakemassa Kärkkäiseltä tämän Marilyn-suihkuverhon. Meijän sisustuksessa näkyy kyllä vieläki, että osa tavaroista on roudattu yksinasuneen emännän kämpästä, sillä Marilynia on seinällä taulussa ja makkarin kellossa. Voi olla, että seuraavaan kotiin muuttaessa suihkuverhon Marilynista aika jättää. Täytyy kyllä tunnustaa, että yhessä vaiheessa suunnittelin jo Marilynin vaihtamista tähän Jyskin suihkuverhoon, enkä oo ihan vieläkään päässy yli tuosta...

Lisäksi harmaata löytyy meillä vielä eteisestä, uluko-ovi on harmaa ja tuli ihan vahingossa ostettua tuulikaapin säilytysjärjestelmä ihan samassa sävyssä. Naulakon valintakriteeri oli pieni koko, koska tuonne meijän minieteiseen ei ois isompaa mahtunu ja hattuhyllyn päälle ostettiin kori, joka sopi kokonsa puolesta sinne. Olivat sitten vahingossa molemmat samaa sävyä uluko-oven kanssa, liekkö alitajunta ollu asialla. Niistä en kuitenkaan tähän hätään jaksanu valokuvia ottaa. Taitaapa meijän parvekekalusteetki muuten olla harmaat. 

Tuossa ko summasin taannoin näitä tähän värihaasteeseen valitsemiani värejä ja pohiskelin ja selasin blogiani samalla pohiskellen, että viimeisenä pitää heittää vielä harmaa, alako naurattaa kovasti. Mistäs väreistä tämä meikäläisen blogin ulukoasu oikeen koostuukaan? No, mustaa, vihiriää, sinistä ja harmaata tietenki. :D Huomaa kyllä, mistä minä tykkään.

Nyt täytyy jatkaa tätä reporankana maha täynnä sushia makaamista, napsauttaa sauna päälle ja nauttia sen jäläkeen yksi kylymä Kukko ja unohtaa, että mitään tenttiä on ikinä ollukaan. Kiitos maailmalle gluteenittomasta oluesta! Ja hyvää huomista ittepäisyys eiku itsenäisyyspäivää, voipi olla että intou'un huomenna jopa näpyttelemään jotaki.

Viime aikojen lyhyet

Huh kiirettä!

Aikaa on taas vierähtänyt enemmän ko laki sallii, muttako on piettänyt hieman kiirettä (ja piettää kyllä edelleenkin). Aattelin kuitenki tulla heittämään teille tämmösen lyhyen sekalaisen sopan meikäläisen viimeaikaisesta elämästä:

• Olen lukenut ankarasti viime päivät toiseksi viimeisen tenttiini ikinä (no okei, sanotaanko että näitten opiskeluitten aikana) ja se jatkuu edelleen, kunnes tentti perjantaina lopulta on (ja toivottavasti menee läpi); dysfagia-, äänihäiriö- ja kuulovammajutut syö ihan mukavasti aivokapasiteettiä ja huominen päivä on omistettu yhtä infoa lukuunottamatta vielä niille (jaksaa jaksaa!)
• Viiminen opiskelijaterapiani ikinä vetelee myös piakoin viimeisiään, joten senkin kanssa riittää tekemistä, tänään tein alustavat suunnitelmat loppuajaksi ja vielä pitää jaksaa sitäkin rutistaa pari viikkoa
• Gradukin etenee samalla vauhilla niinkö kiikkuisi liukuportaita vastavirtaan
• Kävin viimeksi viikko sitten sushia ja minun tekisi sitä taas mieli
• Syöminen on ihan liian kivaa tekemistä näin pimiään ja synkiään vuojenaikaan
• Ostettiin siipan kanssa ex-tempore alennuksesta puinen sohovasänky; selasin sunnuntaina Askon mainosta ja tämä Minea-sohovasänky hyppäsi silimille, käytiin kattomassa livenä paikan päällä ja nyt meijän tupaan on ainaki yksi huonekalu
• Sunnuntaina uusittiin myös tyynyt ja on ollu mukava huomata, että niska- ja hartiasäryt ja jumit helepotti heti uu'en tyynyn myötä
• Ex-tempore ostoksia seurasi tietysti heti yllätyskuluja renkaan hajotessa kesken matkaa moottoritiellä... Onneksi siipalta sujuu renkaanvaihto varsin ripeästi
• Sunnuntaina käytiin myös ensimmäistä kertaa ikänä yhessä elokuvissa kattomassa Näläkäpeliä, ihan kivaahan se oli, mutta kumpikaan tuskin jää kaipaamaan elokuvissakäyntimahollisuutta ko aika tästä kaupungista jättää
• Kävin viime viikon aikana myös kaksi kertaa kokeilemassa juoksemista ja eihän se sujunu niinkö ois toivonu, varsinki ko kelit heittelee
• Oulussa sataa lunta, lumi sulaa pois, tulee liukasta, sataa vettä, sataa lunta... 
• Poikkeuksellisesti tänään paistoi aurinko ja olihan se ihan mukavaa, vaikka minun mittapuulla joulukuun sääilimiöihin ei enää kuulukaan nuin loistelias auringonpaiste
• Jouduin tänään passaamaan mettälenkin koiran kanssa opiskeluvelevollisuuksien vuoksi ja sekös kismitti 
• Ollaan harrastettu todellisuuspakoa mettään ahkerasti viime aikoina
• Tänään leivoin elämäni ensimmäistä kertaa joulutorttuja alusta asti ihan ite siipalle, en oo koskaan joulutortuista perustanu, mutta tunnustan, että maistoin nuita vehenäversioita vähäsen ja kyllä ite tehtynä joulutorttuki on hyvää, nyt harmittaa että gluteenivamma estää syömästä niitä
• Ittepäisyyspäivänä lupasin leipoa siipalle myös pipareita vehenäjauhoihin koska gluteenittomat ei kuulemma nappaa
• Joulufiilis on silti täysin hukassa, vaikka viikonloppuna sirottelin myös kaikki joulukoristeet paikoilleen, toivottavasti se löytäisi kotia jostaki kuluman takaa

Tämmösiä tämän taivaan alla. Touhua on riittäny ja nyt pimeys ja paikasta toiseen juokseminen alakaa jo viijä veronsa. Oisin ihan valamis lomalle jo nyt, mutta vielä pitää pari viikkoa sinnitellä. Tuon tentin jäläkeen kuitenki uskoisin, että aivotoimintaa riittäisi muuhunkin, kuten kantaa ottavaan kirjotteluun tärkeistä aiheista (ehheh). Voisinpa vaikka esitellä meijän kodin jouluakin. Ehkä sitä sitten alakaisi jo pikkuhilijaa löytää joulufiilistä jostakin.

Nyt kuttuu vaaka-asento, että huomenna jaksaa päntätä.

Soklifiiliksiä

Vaikka vieläkään ei oo aihetta juhulaan, ollaan silti ehkä askeleen lähempänä mahdollista. Olen jauhanut Soklista täällä ja muualla niin palijon, että väkisinkin tulee sellainen olo, niinkö oisi omalla pauhaamisellaan jotaki saanu aikaseksi. Että meilläki on väliä ja ittestään metelin piettäminen saattaa jopa tehota.

Noh, katotaan sitten keväämmällä uuestaan.

Tosiasia on kuitenki se, että Itä-Lappi tarvitsee työtä. Työtä ja mahollisuuksia, positiivisia uutisia niitte ainaisten negatiivisten sijaan. Hieman pahalla oon kattonu sitä, että jopa Lapin rajojen sisäpuolella tunnutaan peesailevan vaan sitä omaa hyvinvointia ja ollaan valamiita unohtamaan se vähän heikommin menestyvä puoli, jos oma hyöty on vähänkin uhattuna. 

Ja mitä tulee näihin vastakkainasetteluihin, niin minä kyllä uskon, että porotalous, kaivokset ja kaikki muu voi meijän kairoissa elää sovussa. Pelekällä porotalou'ella se Itä-Lappi ei kyllä valitettavasti vain elä. Vakaasti myös luulen, että eiköhän se kaivos pijä ympäristövaikutuksista huolen, jos se sinne vain pystyyn saahaan.

Nyt ei irtoa tämän kummempaa, koira piereksii vieressä varsin pahanhajuisia leijoja, joten lienee parempi lähtiä sen kanssa ihimettelemään paskan kaupunnin marraskuun märkää pimeyttä. 

Tilauksessa oisi vähän lunta, kiitos.

Aina ei vaan jaksa

Säät taas heittelee niinkö meikäläisen mielialat konsanaan. Eilen olin pirtiä, hyväntuulinen ja kävin ihan onnessani koiran kanssa lenkillä lumisateessa. Tänään ei voi sanoa ihan samaa ko monen tunnin näytölle tuijottamisrupeaman ja kovan yrityksen omaksua tietoa jäläkeen polijin loskassa kotiin. Särkee päätä ja on paha mieli. 

Eilen kaivoin ihan mielissäni joulutunnelmaa esiin, tänään tekisi mieli mönkiä peiton alle talaviunille. Ja syyä suklaata. 

Tuntuu ihan tajuttomalta, että tänään on vasta tiistai. Matka perjantaihin on pitkä ko näläkävuosi. Suunnitelmat joulutunnelman lisäämiseksi ei voisi vähempää kiinnostaa ja ajatus siitä, että paketoin vähän joululahajoja (saatikka että hakisin niitä lisää) kuulostaa ihan absurdilta ajatukselta.

On rankkaa olla näin väsynyt ja pahantuulinen. :(

Koiran kanssakaan ei taas huvittaisi lähtiä yhtään pitemmälle lenkille ko on niin liukasta. Lisäksi särkee pään lisäksi jalakoja. Kuulostaa myös siltä, että ikkunaan ropisee vettä. En tiijä, ko verhot on kiinni. Väsymystä ei vähentäny ees yhtään se, että skippasin tämän syksyn ekan (ja luultavasti vikan) luennon tänään, joka oisi ollu vielä nelijästä kuuteen. Joku roti tähänki hommaan sentään.

Oikiastaan mää kyllä haluaisin lähtiä tekemään jouluostoksia, en vaan jaksa. Paketoisin, mutta en jaksa. Laittaisin jouluvaloja, ei vaan jaksa. Ei jaksa tehä mitään muuta ko maata sohovalla ja miettiä, että jokohan sitä sais kohta laittaa nukkumaan.

Minun vastaus yksinkertaisesti kaikkeen on se _ei jaksa_. Siksi en myöskään jaksa hakia kameraa tai kovalevyä tehäkseni mitään järkevää tekstiä. Pitäisi kai vaan ryömiä peiton alle ja toivoa, että huomenna on parempi päivä? Tai ensi viikolla. Tai joskus.

Oon kyllä sitten kantaaottava, järkevä ja tehokas sekä kiinnostava taas joskus, nyt ei vaan yksinkertaisesti pysty. Tikittää tuo yksi tentti tuolla takaraivossa ja onhan se graduki siellä.

Vihiriänä kateu'esta

Jatkoa värihaasteelle luvassa, tänään vuorossa poikkeuksellisesti kaksi väriä, ko jotenki koin, ettei näitä voi esitellä toisista erillään. Otsikko antaakin jo vihiä toisesta, nimittäin vihiriästä. Sen kaveriksi pääseekin sitten sininen, joka on melekosen salakavalasti ujuttautunut tänne. Oon aina kuvitellu, että sininen on viiminen väri, jolla lähtisin sisustamaan, mutta pieninä paloina ja tietyn värisenä se tuntuuki oikiastaan yllättävän toimivalta. Kaikki kuvien värit ei nyt välttämättä toistu ihan edullisella tavalla johtuen vähiin käyvästä valosta, mutta saanette käsityksen asioista kuitenkin.

Ihan alakuun pakko ottaa lempparimattoni kuva uudestaan, koska siihen tiivistyy aika kivasti nämät meikäläisen värivalinnat. Mustan kaverina on vihiriää ja sinistä. Harmittaa, että tämä räsymatto on ainua laatuaan ja kooltaan meleko pieni, sillä tykkään tästä väriyhistelmästä ko hullu puurosta. Vahinko, ettei mummo ole kutonu kahta samanlaista, tai jos on, niin toinen on kadonnut aikojen saatossa.

Tämä verho onkin täällä jo puuteemansa vuoksi esiintynyt, mutta myös siinä toistuu nuot sinisen ja vihiriän eri sävyt. Tässä kuvassa tosin vähän heikohkosti kylläkin.

 

Sinisiä ja vihereitä yksityiskohtia löytyy sieltä sun täältä, ylimmän kuvan puiset laatikot on siipan mukanaan tuomia ja oon tykästyny niihin meleko palijon, harmi vain että meijän ahtaassa olokkarissa net ei oikein pääse oikeuksiinsa. Seuraavassa kuvassa on sininen valokuvakehys (sekin siipan panostusta sisustukseen) ja vihireitä kivituikkuja. Kolmannessa kuvassa saatte todistaa paitsi keittiönpöy'ällä (joka toimittaa myös meisin työpöy'än virkaa) vallitsevaa kaaosta, myös sinistä ja vihiriää. Kastehelemi-lasijutut on ihania ja ennen kaikkia, niitä saa ihanissa väreissä. Ja onpa siellä pöy'ällä näköjään Fazerin sinistäki ja mustaa kahavia vihireistä astioista nautittuna. ;) Alimmassa kuvassa lisää Kastehelemeä, vihireitä omenoita (onkohan sekin joku sisustuksellinen juttu, vai syyäänkö meillä vaan maun vuoksi nuita :D) ja pöytäliinaa, jossa yllättäen mustalla pohojalla mm. vihiriää ja sinistä. Kyseessä on joku Marimekon kangas, muttei kyllä hajuakaan mikä.

Keittiötekstiileitä. Täytyy sanoa, että oon aika ennalta-arvattava, sinistä, vihiriää ja mustaa... Hehheh.

Samaa Marimekon jotain kangasta löytyy myös makkarin tyynyistä (kiitos näistä kuuluu äitille, joka on ostanut kankaan jostain alesta ja askarrellut liinan ja tyynynpäälliset aikanaan minulle, äiti taitaa tuntia meikäläisen maun paremmin ko hyvin) ja vihiriää yhessä mustan kans on siellä makkarin verhossaki tietenkin. Ja niitä puita. Tämä alakaa vaikuttaa tosi selekiästi tiettyä kaavaa noudattavalta...

Ja viimeisenä, meijän koiran petiki on (ihan vahingossa tosin) mätsätty sisustukseen. Musta koira sinisellä peitolla, pitäisi varmaan vielä ostaa joku vihiriä lelu niin kokonaisuus olisi täy'ellinen. :D Mutta semmosta.

Nyt täytyy jatkaa luku-urakkaani piparien ja suklaan tuella, glögi on ikävä kyllä päässyt loppumaan. Melekeen tekisi mieli lähtiä hakemaan sitä lähikaupasta. En tiijä johtuuko se tästä sairastelusta, mutta jotenki tuntuu, että glögiä uppoaa meisiin ihan mahoton. Saa nähä tuleeko kiintiö vastaan jo ennen joulua. Tällä hetkellä kyllä tuntuu, että voisin juua glögiä ihan koko ajan, mieluummin jopa ko kahavia.

Aikaisin heräämisen iloja

Oho, tulipa minusta nyt taas yhtäkkiä kovin aktiivinen. Ei varmaankaan johu siitä, että pitäisi tehä jotaki ihan muuta. Mutta ajattelin vaan tulla kertomaan teille, miten kovasti tykkään aikaisista aamuista etenkin näin viikonloppuisin.

Joo ei, en tykkää aikaisin heräämisestä sillon ko on pakko lähtiä jonnekin, muttako saa herätä aikaisin ja kaikessa rauhassa iliman kiirettä, se on parhautta. Voi venytellä vielä hetken lämpimässä sängyssä ennen ko nousee, tietäen ettei ole mihinkään kiire. Ko käyttää koiraa aamun ensimmäisillä tarpeilla, on vielä ihan hiljaista ja pimiää. Ainuastaan yksinäinen postinhakija kävelee ohi. Aamukahavit ja aamupalan saa palata nauttimaan takaisin sängyn lämpöön kera päivän lehen. Kahvia saa siemailla pitkän kaavan mukaan ja lukia lehen aivan rauhassa loppuun asti. Vaikka kuinka vetkuaa, on lehen luettua kello vasta puoli yheksän. Hyvä hetki herättää torkkuva koira ja lähtiä aamulenkille jo hieman valostuneeseen ulukoilimaan. Mukava pikkupakkanen ja edelleen ihan hiljaista ko suunnataan lenkkipolulle. Ihana tallustella hiljokseen eteenpäin ko muissa talouksissa ihimiset istuu vielä sen aamukahavikuppinsa, teeveensä ja lehtensä sekä puurokulhon eessä. Satunnaisesti ohitettujen talojen ikkunoissa vilikkuu pellavapäitä, jokka yöpuvussaan katsovat aamun lastenohjelmia.

Vastaan kävelee ainuastaan yksi toinen aamuvirkku. Jos liikenteen pauhu ei kantautuisi moottoritieltä, olisi melekeen rauhallista. Kauppakeskuskin on vielä kiinni, ensimmäiset työntekijät kurvailevat parkkipaikalle. Loppumatkasta joku muukin rohkea on jo uskaltautunut taluttamaan koiria ja rattaita kirpsakkaan aamuun. 

Ja nyt ko naapuritaloissa alakaa olla elämää ja aletaan siirtyä aamutouhujen jäläkeen ulos, voi itseensä varsin tyytyväisenä köllähtää sohovalle vilttiin kääriytyneenä ko on ehtinyt jo tyhyjentää astianpesukoneen, imuroija, järjestellä paikkoja ja heittää ensimmäisen koneellisen pyykkiä pyörimään.

Tosin kaikista paras olisi, jos tähän sohovalle voisi köllähtää iliman mitään sen suurempia suunnitelmia, minulla vaan ei onneksi ole sitä ongelmaa ko tenttikirja kutsuu. Oon kuitenki nautiskellu koko aamun, joten ihan hyvin voi tässä vaiheessa lähtiä syventymään kuulovikojen ihimeelliseen maailmaan.

Mukavaa lauantaiaamupäivän jatkoa muillekin!

Hömpsällään

Niinhän siinä sitten kävi, että juotuani purkillisen glögiä ja kuunneltuani yhen Juha Tapion joululaulun liikaa ratkesin. 

Öhöm. Nyt meillä on sitten jääkaapissa tekeytymässä huomiseksi piparitaikina, uunissa porkkanalaatikkoa ja meitsi himmailee täällä kynttilänvalossa ja syö suklaata. Jep. Mutta oli pakko testata gluteenitonta piparitaikinaa ja jos niistä tulee hyviä, tämä satsi riittänee varmaan vallan hyvin minulle jouluksi. Siippa saa omat ihan tavalliset piparinsa sitten ko tässä jouan paneutua isomman satsin valamistamiseen. Viime vuonna tein piparit gluteenittomina yksinkertaisesti korvaamalla omasta hyväksi havaitusta ohojeestani vehenäjauhot gluteenittomilla ja lopputulos oli siinä mielessä tuhoisa, että taikina halusi paistovaiheessa käyttäytyä täysin hallitsemattomasti. Osasta tuli ihan tavallisia, osa levesi muodottomiksi uunissa ja toiset halakailevat pinnasta. Siispä tänä vuonna vahingosta viisastuneena väsäsin erillisellä ohojeella taikinan ja se oli kyllä kieltämättä kivan vaivatonta tavalliseen verrattuna. En muista, mistä olen tämän ohojeen poiminut, mutta se meni kuta kuinkin näin:

Gluteenittomat piparkakut

125g voita

1 1/4 dl sokeria

3/4 dl siirappia

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

½ tl inkivääriä

½ tl suolaa

1/4 tl neilikkaa 

Kiehauta yllämainitut aineet kattilassa, jäähdytä hieman ja lisää 1 muna sekä keskenään sekoitetut

3 dl gluteenitonta jauhoseosta

2½ dl perunajauhoja

1 tl soodaa

Anna taikinan jähmettyä kylmässä, leivo pipareiksi ja paista 200 asteessa.

Täytyy kylläkin tunnustaa, että tein alakuperäiseen ohojeeseen hieman muutoksia, siinä ko käskettiin laittaa tattarijauhoja, mutta minun mielestä tattari kuuluu enemmänkin suolaisiin leivonnaisiin, joten vaihoin sen perunajauhoon. Katotaan syntyykö katastrofi. Mausteita saattoi myös hulahtaa ohojeistusta enemmän, koska pipareitten pitää maistua. Taikina ainaki tuoksui ja näytti ihan lupaavalta, jäämme jännällä odottamaan huomista. Ja huomenna siis tenttikirjan lukemisen lisäksi aijon myös näköjään leipoa pipareita. 

Joo, tämä ajanhallinta ei aina oo ihan meisin vahavin puoli. 

Ja mitä tulee nuihin porkkanalaatikoihin, no, tekasin, koska pystyn siihen ja halusin. Mielestäni aivan pätevä syy. Toisen voi laittaa pakkaseen ja laittaa sitten siipan matkaan jos ja kun se tarttee jouluna omia eväitä. Ja toisen, no, voin vaikka syyä. 

Mutta nyt minä raapustan vielä yhen opiskeluhomman ennenkö luovutan ja menen nukkumaan.