Säät taas heittelee niinkö meikäläisen mielialat konsanaan. Eilen olin pirtiä, hyväntuulinen ja kävin ihan onnessani koiran kanssa lenkillä lumisateessa. Tänään ei voi sanoa ihan samaa ko monen tunnin näytölle tuijottamisrupeaman ja kovan yrityksen omaksua tietoa jäläkeen polijin loskassa kotiin. Särkee päätä ja on paha mieli.
Eilen kaivoin ihan mielissäni joulutunnelmaa esiin, tänään tekisi mieli mönkiä peiton alle talaviunille. Ja syyä suklaata.
Tuntuu ihan tajuttomalta, että tänään on vasta tiistai. Matka perjantaihin on pitkä ko näläkävuosi. Suunnitelmat joulutunnelman lisäämiseksi ei voisi vähempää kiinnostaa ja ajatus siitä, että paketoin vähän joululahajoja (saatikka että hakisin niitä lisää) kuulostaa ihan absurdilta ajatukselta.
On rankkaa olla näin väsynyt ja pahantuulinen. :(
Koiran kanssakaan ei taas huvittaisi lähtiä yhtään pitemmälle lenkille ko on niin liukasta. Lisäksi särkee pään lisäksi jalakoja. Kuulostaa myös siltä, että ikkunaan ropisee vettä. En tiijä, ko verhot on kiinni. Väsymystä ei vähentäny ees yhtään se, että skippasin tämän syksyn ekan (ja luultavasti vikan) luennon tänään, joka oisi ollu vielä nelijästä kuuteen. Joku roti tähänki hommaan sentään.
Oikiastaan mää kyllä haluaisin lähtiä tekemään jouluostoksia, en vaan jaksa. Paketoisin, mutta en jaksa. Laittaisin jouluvaloja, ei vaan jaksa. Ei jaksa tehä mitään muuta ko maata sohovalla ja miettiä, että jokohan sitä sais kohta laittaa nukkumaan.
Minun vastaus yksinkertaisesti kaikkeen on se _ei jaksa_. Siksi en myöskään jaksa hakia kameraa tai kovalevyä tehäkseni mitään järkevää tekstiä. Pitäisi kai vaan ryömiä peiton alle ja toivoa, että huomenna on parempi päivä? Tai ensi viikolla. Tai joskus.
Oon kyllä sitten kantaaottava, järkevä ja tehokas sekä kiinnostava taas joskus, nyt ei vaan yksinkertaisesti pysty. Tikittää tuo yksi tentti tuolla takaraivossa ja onhan se graduki siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!