Yhden päivän anatomia

Perjantai! Ihanaa. Sen kunniaksi, ettei huomenna soi herätyskello, aattelin jakaa teille tänne ihan sanallisessa muodossa yhen taannoin viettämäni työpäivän anatomian. Vaikka tykkään työstäni ko hullu puurosta, aina näin perjantaina rojahtaessa villasukat jalassa sohovalle oottamaan saunan lämpiämistä, mieltä vähän hiertää tämän homman hektisyys ja autossa vietetyn ajan määrä. Autolla ajaminen ei oikeen sovi minulle, se tekee meikäläisen hirviän väsyneeksi ja lapojen väli sekä rintalihakset menee jumiin. Muutenkin olen niin perhekeskeinen ihiminen, että syö naista, ko tuntuu, ettei toista näje ko vilauksen verran ennenkö jo pitää könytä nukkumaan. Meilläkö ei niitä yhteisiä viikonloppuja ole läheskään aina. Ja koira. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten jaksa touhuta sen kanssa niin palijon ko pitäisi. Ensimmäisen työviikon se murjotti aina iltaisin, vaikka appiukko on käynyt lapsenvahtina hetken verran joka päivä. Puhumattakaan siitä, etten liiku tällä hetkellä juuri ollenkaan! Muttako ei jaksa. Minulla oikiasti on vaan rajallinen määrä tätä energiaa ja useimmiten se on kotiin päästessä jo aivan loppu. Pakolliset asiat jaksaa suorittaa, mutta muuten miettii lähinnä sänkyä. 

Ja ko muistutan ulukomuodoltani nykyään lähes poikkeuksetta pandakarhua, en yksinkertaisesti pysty heräämään yhtään aikasemmin. Päin vastoin, tällä viikolla siirsin herätystä vartilla. Kauhistuin ko tajusin, että herätysvalo alakaa loimuttaa jo vartin yli viis ja herätellä meikää. Jotenkin se, että "aurinko" alakaa kurkkia "vasta" puoli kuu'elta, tuntui jotenkin inhimillisemmältä. 

Mutta, tämmönenkin päivä on tässä meikäläisen kalenteriin mahtunut:

5.45 Herätys ja aamutoimet

6.00 Koiran kanssa pihalle ja Eberin ajastus, että auto lähtee sopivaan aikaan lämpiämään

6.10 Koiralle ruoka ja Kong, kahavinkeitin ja puuro tulille, aamiaista ja Lapin Kansaa sohovan nurkassa viltin alla, makkarin tuuletus ja sängyn petaus

6.35 Vessaan, työvaatetus ja meikki

6.50 Eväät ja muut tarpeelliset kamat laukkuun

7.00 Pihalle putsaaman autoa lumesta

7.10 Starttaus kohti töitä

7.55 Perillä

7.57 Leimaan itseni sisään, töitä (ruokatauko 11.30-12.00)

15.58 Leimaan itseni ulos

16.03 Kotia kohti

16.48 Kotona, koira pihalle

17.00 Koiralle ruoka, itselle ruoka, postin selaus

17.30 Syöty, kahavit ja lököilyä sohovalla, seurustelua koiran kans, blogia ja Facebookkia

19.00 Sauna päälle ja koiran kanssa ulos

19.30 Sisälle ja saunaan 

20.00 Pois saunasta, yöpaita päälle ja villasukat jalakaan, iltapalaa, keittiön siivousta, aamupalavalamisteluja ja eväiden laittoa

20.30 Hoitoaineet hiuksiin ja naamarasvat naamaan, sängyssä netin selailua ja lukemista, puhelu siipan kans

21.30 Hampaiden pesu, nukkumaan 

Tuona päivänä oli pakko mennä vielä nuin aikasin nukkumaan, ko yksinkertaisesti väsytti niin pölijänä, normaalisti yritän valavoa johonkin iltakymmeneen ja vähän sen yli. Hirveästi olisi kaikkea ihanaa ja kivaa mitä voisi tehä, mutta vielä ei oikein ole ollut aikaa ja energiaa mihinkään sen kummempaan arki-iltaisin. Yhtenä päivänä piti painella postiin ja kauppaan töitten jäläkeen, eipä siinä auttanu ko kurvata kotia, käyttää koira pihalla ja pakata se autoon ja lähtiä kylille. Kävin postista jäätävän kokoisen paketin, sitten ajoin kauppaan ja tein ruokaostokset ja ruokaostosten kanssa menin ottamaan pakettiautomaatista koiranruokasäkkiä. Siinä sitten könyämään kohti autoa toisessa käjessä täysi kauppalaukku ja toisessa kainalossa 12 kg koiranruokasäkki. Ja samalla kiroilla sitä, että tuli hyötyliikunta-ajatuksena jättäneeksi auton meleko kauas parkkiin. Puolessa välissä matkaa säkki meinasi luistaa kainalosta ja tippua, piti yhet perkeleet lausua siinä keskellä kaupan pihaa, kohentaa säkkiä kainalossa ja jatkaa matkaa. Oltiin kotona siinä kuuelta ja alettiin syömään, sinä iltana ei oikeen jaksanut ees ajatella enää mitään. Kokkasin ruuaksi itelleni tosi terveellisesti nakkeja, joita näläkäpäissäni ostin kaupasta. Olivat kyllä ihan perkeleen hyviä nakkeja, ei siinä. Tiijä sitten johtuko nälästä, vai mistä, mutta Snellmanin Kunnon juustonakkimakkarat, iso peukku. 

Onneksi aamutuimaan ja iltapäivästä on kuitenki jo sen verran valosaa, ettei tartte enää ihan pimiässä ajella. Ja nämät pari kotikunnan päivää helepottaa kummasti, vaikka pitkin kämppää vaeltava terapiamateriaalikassi onkin vähintäänkin levottomuutta aiheuttava asia.

Mutta nyt mää lähen saunaan! Rikotaan hilijai'suutta sitten ko taas jaksaa. Jotain oon tainnut ajastaakin julukaistavaksi taas, ehkä sitä huomenna levänneillä aivoilla jaksaisi väsätä lisääkin.