Uusia tuulia

Hei pitkästä aikaa! Anteeksi taas pitkäksi venähtänyt hilijaisuus, on ollut tässä taas kaikenlaista touhuamista (mm. pienet valamistujaisjuhulat ja niihin valamistautuminen) ja sitten päädyin aika ex-tempore aloittamaan työt tällä viikolla, joten ei oikein ole ehtinyt eikä jaksanut kirjotella. 

Pari suht valamista tekstiä minulta tuolta luonnoksista löytyy, mutta en vaan yksinkertaisesti ole ehtinyt julukaista niitä. Enkä tehä jatkoa niille. Johan sitä ihiminen enemmän ko mieluusti menee töihin, mutta meikäläisen tapauksessa se tarkoittaa semmosta 40-60 min ajomatkaa suuntaansa, niin ko tulee herättyä ennen sian pierua ja oltua kotona vasta lähempänä viittä, ei palijoa huvita eikä jaksa tehä enää kotiin päästyä mitään ylimääräistä. Koirankin kanssa piti pyytää päivähoitoapua appiukolta, ko muuten raasu joutuisi olemaan melekeen kymmenen tuntia itekseen ajoittain, mikä on jo liian pitkä aika. 

Muuutta, kolomen työpäivän jäläkeen voisin sanoa, että töissä on silti varsin mukava käyä ko tekemistä riittää (etenkin, ko siitä maksetaan palakkaa!) ja minulla on kyllä ihan maailman paras kollega, joten siinä mielessä olen varsin onnekas. Toistaiseksi mennään siis näin. 

Tämäkin päivä on sisältänyt muun muassa puheluita, post it -lappukaaosta, pikkuautojen jakoa, väliaikaisen työhuoneen lattialle levitettyä materiaalikaaosta, terapiasuunnittelua, aikataulujen sopimista, peruuntuneita aikoja ja ties mitä. Ja tätä on jatkunut nyt tosiaan sen kolome päivää. :D Mutta pakko olla ihan pikkusen ylypiänä siitä, että jatkuvasta suuntaan ja toiseen kimpoilusta huolimatta paletti alakaa olla pikkuhilijaa kasassa. Kaksi päivää viikosta olen jatkossa kotikunnan rajojen sisäpuolella. 

Mutta nyt on pakko siirtää huomio tuohon kainalossa tuhunuttavaan karvakaveriin, joka aamulla ihan selekiästi tuumasi minulle, että et sinä saa lähtiä mihinkään. 

Jospa tuota viikonloppuna vaikka jaksaisi tännekin tuunata julukaisuja valamiiksi. Ei tosin kannate ihimetellä, jos tulee enemmänkin tämmösiä radiohilijaisuuksia.