Taisteluväsymystä ilimassa

Editoin otsikon kun olin näköjään jo aijemmin käyttänyt tismalleen samaa. :D

Vielä olisi pari viikkoa rutistettava ennen joulua ja nyt alakaa jo tuntua siltä, että puhti on melekolailla pois. Maanantaina olin niin väsynyt, että oon aamulla ajatuksissani laittanu töihin lähtiessä oven säppiin, vaikka siippa oli kotona. Se on sitten poistunut pihamaalle ikkunan kautta. :D Vaikka oikiasti tämä ei kyllä ole naurun asia, oon yksinkertaisesti toiminut aamulla niin automatiolla, että ei oo jääny mitään mielikuvaa oven laittamisesta säppiin. Yleensä siis pistän kylymän eteisen välioven säppiin aina sillon, ko koira jää yksin kotia, ettei se käy pukkaamassa ovia auki (sen kun osaa) ja jäähytä siinä samalla koko taloa. 

Tänäänkin aijoin lähtiä asioille nyt töitten jäläkeen, mutta se jäi vahavasti aikomukseksi, koska alakoi väsyttää ja särkiä sitten päätäkin. Nyt itse asiassa särky on äitynyt jo niin pahaksi, että sattuu tämä näytönkin tuijottaminen, mutta ihan uhallakin jaarittelen nyt jotaki. Sitten voisi tehä toimintasuunnitelman huomisen asioimiselle, niin ehkä tulisi sitten lähettyäkin liikkeelle. Joulukortteja ja joulupostimerkkejä pitäisi ostaa, hakia piparkakkutaloon koristeita ja aineksia kakkuun, jonka ajattelin ensi maanantaiksi leipoa töihin. Alakaa harjottelu paukutella viimeisiään, joten ajattelin muistaa työporukkaa kakulla, ennenkö ihimiset karkaavat joululomille. 

eteiseen väsäämäni poronsarvi-jouluasetelma

Miksihän tuntuukin niin tahamaiselta, ihan niinkö tämä viikko olisi kestänyt jo ikuisuu'en ja ollaan vasta tiistaissa, joskin tiistai on jo enemmän takana päin. Tähän aikaan vuojesta kaikkien ihimisten pitäisi saaha vaan käpertyä rauhassa kotiin olemaan. Aamulla oli niin ihana ohuen ohut kuun sirppi taivaalla ja kuun vieressä kirkas tähti (mikähän lie?) ja olisi ollut autuaallista vaan unohtua juomaan aamukahavia sohovan nurkkaan. Lyhdyssäkin tuikki vielä kynttilä, laitoin sunnuntaina pihalle palamaan kynttilöitä ja yhteen lyhtyyn sain mahdutettua vähän isomman kynttilän, joka paloi vielä tänä aamunakin. Mutta ei. Toki että tähän vaiheeseen päästään, pitää ensin päässä ylös ihanan lämpimästä sängystä ja saaha ristissä olevat silimät auki, mikä sekin on ollut näinä aamuina varsinainen haaste. 

Viikonloppu oli kyllä siinä mielessä ihanan rentouttava, että rymyttiin kaksi päivää metikossa ettimässä joulukuusta ja löytyihän se sitten lopulta. Se tosin jää nähtäväksi, että onko siinä vielä sitten joulunakin neulasia ko täällä on tänä vuonna kuusia vaivannut tuo suopursuruoste? (eli net ovat osin ruskeita). Joulukuusen  haun lisäksi tuli myös leivottua pipareita ja joulutorttuja. Paistoin leipomukset ihka ensimmäistä kertaa leivinuunissa ja hyvinhän se onnistui! Leivinuuni on kyllä enemmän ko kätevä keksintö. Ensi viikonloppuna voisikin sitten taas lämmitellä leivinuunia ja paistaa porkkanalaatikkoa. Näytti säitten puolestakin painuvan sen verran miinukselle, että pirtin lämmittäminen on enemmän ko suotavaa. 

sama toisesta suunnasta, pahoittelut hieman epäselvästä kuvasta, olen pimittänyt kameran jalustan jonnekin liian hyvään säilöön

Mitäs sitä vielä? Ah, no tietysti tässä on ennakkoon saatu sellainen piristävä joululahaja tuon meijän karvakamun lonkka- ja kyynärkuvauksista, että paras mahollinen tuloshan sieltä tuli, eli lonkat AA ja kyynärät 00. Toki herralla on hyvät geenit pohojalla ja muutenkin, mutta eihän sitä ikinä voi tietää. 

Mutta nyt on pakko ruveta tekemään tälle päänsärylle jotain, että pystyy edes joten kuten ajattelemaan tänään vielä jotain järkevääkin. Toinen vaihtoehto oisi tietysti omistaa loppuilta esimerkiksi The Joulukalenterille ja Marja Hintikka Livelle.