Anteeksi meleko pitkäksi venynyt hilijaisuus. Ensin oli kiirettä, sitten netti teki lakon viikoksi ja sittenkö netti saatiin takaisin toimimaan, on taas ollut kiirettä. Lisäksi tämä lumeton marraskuun pimeys vie meikää ihan satanolla ja ko oon pitkän päivän tuijottanu tietokoneen ruutua sisäilmaongelmaisessa tilassa, tekee illalla kotiin päästyä lähinnä vaan mieli maata sohovan nurkassa siemailemassa glögiä ja kääriytyä vilttiin vielä tiukemmin.
Nytkin pitäisi oikiasti tehä opiskelujuttuja, mutta en perkele jaksa. Pitää sitten pyhittää viikonloppu levon sijasta niille. Voi ko hommat loppuisi tekemällä, nyt ei vaan taas siltä tunnu.
No tämä on taas tätä. Helepottaisi kovasti jos sataisi sen valakian peitteen maahan, ettei oisi aina niin pimiää. Pari päivää lumen kanssa oli jo palijon pirtiämpiä, sitten tuli taas vesisaje ja vei kaiken mennessään. Minua ei haittaisi niinkään pimeys, mutta pitäisi olla sitä lunta.
Huhhuh.
En lupaa aktivoitua vielä hetkeen, ei oo montaa juttua tehtävänä, mutta niissä vähäsissä onki sitä enemmän. Ittepäisyyspäivän aikoihin pitäisi olla jo vähän helepompaa. Toki saattaa tulla välillä akuutti tarve tehä jotaki ihan muuta ko opiskeluhommia, mutta parempi ko ei lupaa mitään niin ei tule paineita, vaikka ennemmin oiski talavihorroksessa sohovalla.
Mutta en ole kuollut siis, elekää siitä huoliko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko kommentoitavaa? Kerro ihimeessä!