Elämää Instagram-kuvina

Tuli tuossa mieleen, etten ole pitkään aikaan jakanut elämää Instagram-kuvien kautta. Värkkäsin tämän jo tuossa eilen, mutta sitten homma jotenkin keskeytyi ja jäi jakamatta. Eilen tuuli niin että tukka oli lähtiä päästä ja talosta seinätki irti. Isännät teki reippaana autoremonttia pihalla sillä aikaa ko minä kyhjötin sohovannurkassa lataamassa kuvia. Tänään ei ole enää myräkästä tietoakaan, vaan aurinko paistaa oikein kivasti ja lupailevat vapullekin mukavaa säätä. 

Mutta sitten niihin kuviin:

Joku aika sitten eleltiin vielä melekosessa winter wonderlandissa. Kevät on siitä kumma juttu, ettäkö se lähtee tulemaan, se iskee yleensä ryminällä. Niin nytkin, näistä ihanan seesteisistä talavikuvista lumi on sulanu ihan silimissä.  

Kukkakaalipitsaa. Oikiasti, jos ette oo vielä syöny niin tehkää ja maistakaa. Hyvää!

Joku aika sitten oli vielä iltaisin niin pimiää, että pystyi aivan polttelemaan vielä kynttilöitä. Ei enää, meleko valosaa on vielä nukkumaan mennessäki. Hei hei kynttiläkausi, nähään taas elokuussa.

Lisää talaven ihimemaata löytyi myös Jaurutunturin huipulta tykkylumen valtakunnasta. Siellä vallitsi ihan oma maailmansa.

Jossain välissä oon ehtiny hieman kaasoilemaan ja viettämään laatuaikaa ihan yksikseni. Kyllä, herkkulautaselta löytyy Fazerin punaista ja juustoja. :D

Sitten vietettiinkin pääsiäistä ja vaikka ulukona kevät tuntui olevan vielä kovin kaukana, pitihän sitä sisälle vähän tuua kevättä ja auringonpaistetta. Sitten siirreltiinkin kelloja ja meikäläisen sisäinen rytmi heitti ainaki viikon häränpyllyä, ennenkö alako asettua takaisin uomiinsa.

Kevään edetessä tulin sisustaneeksi kaapin päällisenkin taas uusiksi. Nyt se on hyvä. Ainaki hetken.

Pikkuhilijaa koitti sitten kumpparikelit ja tietysti kumppareihin pitää vetässä maisterin villasukat.

Ja jokainen yhessä vietetty perjantaipäivä on aina yhtä juhulaa meijän perheessä!

Jossain vaiheessa huhtikuuta alako se aurinkoki näyttäytyä ja ulukoilureissulla nähtiin mm. herra (vai rouva?) saukon jälijet.

Mutta kyllä sitä luntaki vielä riitti! Ainaki herra karvakasan kaivaa tiensä vaikka Kiinaan...

Koko ajan etenevän kevään merkki on myös kauppoihin ilimestyneet parsat ja niistä väsätty parsapekonipiirakka.

Ja kevätväsymystä on hyvä taltuttaa tehoannoksella rautaa maksapihivien muodossa. Ja ko maksasta on kysymys, niin kokilla on kaveri...

Kevääseen kuuluu myös luonnollisesti kevätsiivous, myös pihalla.

Ja ettei menisi liian rankaksi, niin täytyy muistaa myös ulukoilla ja nauttia ihanasta ilimasta.

Ja välillä sisällä siivotessa ihimetellä historian havinaa pinnatuolin pohojassa.

Auringon tuoman lisäenergian voimin voi innostua pitkän tau'on jäläkeen leipomaan.

Kevät innostaa myös muutoksen tuuliin. Silloin on hyvä löytää jotakin vanahaa, mitä kattella. Kuten esimerkiksi kuvan kotitalosta ihan eilen ikuistettuna.

 Ja ko keittiökärpänen puree, sitten tuleeki väsättyä kerralla vähän kaikkea. Kuten kotitekoista rullakebabbia, gluteenittomia munkkeja ja gluteenitonta rahkapullaa. Gluteenittomien leivonnaisten reseptiä kaivatessa suosittelen ehottomasti kääntymään Gluteenitonta leivontaa -blogin pariin, takuuvarmoja reseptejä, jokka ei tuota pettymystä! Myös kotitekoinen rullakebab toimii, sen valamistamiseksi ohojaan kääntymään Googlen puoleen. 

Maagista, mitä kaikkea se kuukkeli oikeen tietääkään. 

Semmosia! Nyt on taas vaihteeksi pää jotenkin niin jäässä, ettei oikein irtoa mitään järkevää juttua. Ehkä parempi siis siirtyä suunnittelemaan vappubrunssin/piknikin eväitä. Voipi olla, ettei jakseta lähtiä kovin kauas, mutta jos ei muuta, niin syyän eväitä sitten vaikka omalla pihalla. Munkit ja sima odottaa jo syöjäänsä, lisäksi ajattelin tehä kinkku- ja tonnikalapiirakkaa ja kenties vielä jotain muutaki hyvää.