Jos työtä työtä työtä teet vielä enemmän

Ajattelin tänään kirjotella teille tämmösen puhtaan tajunnanvirran pitkästä aikaa ja ihan siitä syystä, että viime päivinä on väsyttänyt ihan liikaa siihen, että kykenisi tekemään mitään järkevää tai jäsenneltyä ja sisällöltään harkittua. 

Sitä tietää olevansa meleko pohojalla ko paras mihin pystyy on maata sohovalla ja syyä suolakurkkuleipiä maitolasin kans. :D Juolahti mieleen esimerkiksi sellainen asia, että lopetin pienenä maijon juomisen, koska koulussa maito maistui monesti tosi pahalle. Oli se sen aikainen hyla-maito varmaan muhinut siellä purkissa pidemmän aikaa, ko maistui ihan jääkaapille ja jollekin, noh, pahalle. Vieläkin on traumat siitä, nykyään ko juon maitoa, otan ensimmäisen hörpyn aina kauhunsekaisin tuntein, jos purkki on ollut yhtään pijempään auki jääkapissa. Vaikka ei se maito kotona ikinä maistu niin pahalta ko koulussa maistui, kumma juttu. 

Oikiasti käytiin kyllä koiruu'en kanssa kolaamassa piha ja sitten se lopuksi vielä teki makkaratikkuja koivun varsista. Puhtaat pyykitki olisi koneessa, mutta ei millään jaksa mennä alas ja laittamaan niitä kuivumaan. Varmaan unohan net tuonne koneeseen. 

Pitäisi kyllä laittaa net, ennenkö alakaa taas nukuttaa liikaa. Eilen meinasin nukahtaa kesken kaiken saunaan ja oli pakko mennä unille 21.40 ko ei vaan pysyny hereillä. Väsymys ei kyllä sitten sovi minulle. No en tiijä kyllä ketään, kelle se sopis, mutta auton ajaminen väsyneenä on ihan hirviää. Töitten tekeminen väsyneenä on ihan hirviää. Kotonakin on ihan hirviää olla väsyneenä, ko ei jaksa tehä mitään vaikka pitäisi ja tuntee huonoa omaatuntoa kaikesta mahollisesta ja itkettää ko pitäisi liikkua ja lähtiä hiihtämään, mutta ei vaan jaksa. Sitten sitä istuu saunassa ja meinaa nukahtaa sinnekin ja miettii, että tuleekohan sitä päivää ikinä ko jaksaisi tehä jotain. 

Mutta tyyny on kyllä ihan heleketin hyvä! Suosittelen Tempuria kaikille. Se on ehkä liianki hyvä, ko aamulla herää kuola poskella ko on nukkunu niinkö pieni vauva. 

Viime viikolla oliki niskat niin jumissa, että meni posketki jumiin. Tai sitten olen alakanut narskutella hampaita. En tiijä. Anna kysyi, että oonko ressaantunu. Vastasin, että en oikiastaan, koska en ees yksinkertasesti jaksa miettiä työasioita kotona. Mutta sitten kotona aloin miettiä, että kyllä mää oikiastaan ressaan. Net ei vaan oo työasioita, vaan tätä elämää yleensä. Ja tavallaan työtä; sitä ko siihen menee monena päivänä ihan liikaa aikaa nuitten työmatkojen takia ja se ajaminen on ihan perseestä, eilenki oli puuautolla tilanne päällä tuolla ja sitten joku vatipää oli ajaa meikäläisen perseeseen ko tuli tuhatta ja sataa ja varmaan paskoilla renkailla eikä meinannu saaha autoansa pysähtymään. 

Ja ressaan sitä ko en ihan tiijä, mitä tässä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. 

Mutta sen minä tiijän, etten oo sitä ihimistyyppiä, joka haluaisi viettää liijan ison osan päivästä töitten parissa. Meijän työ on semmonen, että työllä voi varmasti vaikka tappaa ittensä, eikä tämä maailma siitä sen valamiimmaksi tuu. Aina löytyy joku, jonka eteen vois tehä töitä vielä enemmän ja minä haluan mennä hommissa oma hyvinvointi eellä. Tykkään työstäni, mutta se on vaan työtä ja siihen se jää. Minä en halua tehä ihimeitä, vaan perustyöni niin hyvin ko kykenen uhuraamatta ittiäni sille. Jos asioita pitää laittaa tärkeysjärjestykseen, niin kyllä perhe tulee ensin ja työ vasta sitten. 

Tällä hetkellä tuntuu, että työ lyö kiilaa perhe-elämän rattaisiin. Vaikka miten päin mietin, niin ei oo hyvä. Mutta kaippa tää tästä. Pitäs varmaan vaan _miettiä_ vähemmän.

Voi itku, kello on vartin yli kaheksan ja mää aattelin, että se ois varmaan jo niin palijon, että kohta vois harkita nukkumaan menemistä. Pitää ruveta kattomaan Simpsoneita ja oottamaan nukkumaanmenoaikaa. 

Onneksi huomenna on perjantai. Sitten voin uneksia koko viikonlopun Naruskasta ja ulukosaunasta ja kelekkahommista. Pilikkimisestä. Ja kesästä. Tuntsasta ja tammukkaojista. 

Mutta hei, onneksi pian on muuten pääsiäinenkin! Ois pitäny melekeen kylyvää rairuohoaki jo. Pääsiäisenä on kyllä ihan pakko päästä kelekkimään, paistaa makkaraa ja pilikkiä. Tehä semmosia normaali-ihimisen asioita, mitä ei nyt jaksa. Ja kyllä, meikäläinen on semmonen peräkylän jurpo, että nuot on semmosia tavallisia normaali-ihimisen tekemisiä minulle. 

Pilikillee!

Okei, minä menen nyt...