Kotiseudulle itäkairaan, juon kaljaa auringonnousuun

Siitä on nyt tasan vuosi ko kannettiin ensimmäiset tavarat sisään tähän mökkiin toiveikkaina paluumuuttajina (hitsi tämä alako heti kuulostaa joltaki Leevi and the Leavingsin piisiltä...)

likipitäen jo kolme vuotta tätä taloa nyt tehty on...

No ei kai. Vuosi sitten vartin yli ykstoista istuin vihiriän keittiönpöyän ääressä nauttimassa mämmiä ja mietin että onpa ihanaa olla kotona. 

Uskomatonta, että siitä on jo vuosi. Vaikka lopullisestihan sitä kamat kannettiin sisään vasta kuukautta myöhemmin ja se reissu ko luukutin pakatessa Pohjois-Karjalaa ja join lähikaupasta viimisen kerran polokupyörällä noutamiani siidereitä onkin jo ihan toinen tarina. 

Mutta väittäisin silti, että ikinä vuosi ei oo menny näin äkkiä. Tai sanotaanko, että huomaamatta. Heräsin tuossa huomaamaan, että huomenna on jo huhtikuu, opiskelijat alakaa valamistautua vappuun ja opiskelijan vuodenkierrossa se tarkoittaa sitä, että lukukausi on melekeen paketoitu. Oho. Opiskellessa aika selevästi ihan mataa eteenpäin, ko eihän tässä nyt ole ehtiny kissaakaan sanoa ja vasta eilen oli vielä ihan varmasti tammikuu. 

Onneksi tämä kaksi viikkoa kestänyt mukamas lyhyempi työviikko kohtaa loppunsa huomenna kans. 

Joskus kieltämättä tekis mieli kiskoa hätäjarrusta ja seisauttaa meininki niinkö veeärrällä konsanaan, ko välillä tuntuu, että tämä elämä lisää pelottavan palijon kierroksia koneeseen ja vauhtia mittariin, mitä vanahemmaksi tulee. 10-15 vuotta sitten viisi vuotta kesti kyllä palijon kauemmin.

elämä alkaa niin hitaasti, ettei edes huomaa sen kuluvan

Mutta nyt, kippis koti ja Makkaravaara, meillä on ollut kiva vuosi. Jatkukoon elämä tulevaisuu'essakin yhtä mukavasti.

Hienoja pilikkipaikkoja ja surkeita saaliita

Pääsiäispäivän ehtoota kaikille. Minulla sujahti tämä pääsiäinen niin mukavasti ulukoilun ja kotoilun merkeissä, että en kyllä uharannut ajatustakaan tietokoneen ääressä napottamiselle ennenkö vasta nyt. Ko tuli muutenki napotettua ja naputeltua muutama tunti vähän toisenlaisten asioitten merkeissä. 

Mitäs se pääsiäinen on sitten ollut. Lasken sen loppuneeksi jo, vaikka huomennahan on vielä ihan pääsiäinen, muttako joutuu tuosta siipasta aina luopumaan (saakelin vuorotyöt) niin siihen se pyhien fiilistelykin vähän loppuu. Toivottavasti huomenna ei ole ihan törkiän hyvä ulukoilukeli, tai saatatte löytää minut yksinäni pilikiltä jostain. No, saatatte löytää toki muutenkin. 

Mutta siihen pääsiäisen sisältöön siis vielä. Yksinkertaisimmillaan se on ollut kelekkailua, pilikkimistä, eväitä, varpaitten palelua ja villasukkia, punaisia poskia, hyvää ruokaa ja maittavia unia. Syötiin blinejä, koska net ei oo suinkaan vaan laskiaisruokaa, paistettiin kinkku, koska kyllä pääsiäisenä voi tuoksua myös jouluaatolle, paistettiin pihivit ja oikastiin kaupan valamiilla valakosipuliperunoilla, koska joskus on tärkiämpää syyä eikä niinkään valamistaa ruokaa ja laitettiin tipua uuniin, eikä koristeeksi ruohon sekaan. Kyllä on maha pullollaan ja mieli mukava. Vaikka tänään tämän päivän vähän pilasikin tuo naurettava pelleilly nimeltä kellojen siirtely. Ihana herätä levänneenä aamulla kaheksalta, mutta vähemmän mukavaa todeta, että ei ku ai niin, sehän onkin kello jo yheksän. 

Tietää, että on koko viikko nukkumisien suhteen pilassa ko mennään tämmösiä pölijyyksiä tekemään.

En nyt millään pysy aiheessa. Syytän siitäkin tuota kellojen siirtämistä. Tosiaan, ankarasti pilikittiin, mutta täytyy tunnustaa, että saaliiksi päätyi yksi vaivainen ahaven. Ja sekin siipalle vasta tänään ankaran nelijän päivän pilikkiputken päätteeksi. Ei ollu kai syönnillään. Tai pilikkijöitten taijot ruosteessa. No, oli miten oli, onneksi sinne pilikille ei lähetä pelekän saaliin perässä, vaan omaa osaansa näyttelevät myös luonnon rauha, mukavat maisemat ja ulukoilukelit. Paitsi ettei nyt ollu niin niissä keleissäkään kehumista, ajoittain paistoi aurinko mutta välillä rätkytti räntää ja hetkittäin tuulikin tuiversi meleko kylymästi. Johtuen ei-niin-hienoista kevätilimoista jäi kuvatki meleko vähäisiksi. Kehtaa kuvata sormien paleltumisen uhalla ko räntää leijailee silimälasit täyteen. 

Mutta en minä valita, mukavaa oli. Vaikka semmosta patenttia en oo vielä keksinykään, että miten net varpaat sais piettyä lämpiminä.

Päivän ko pyörii tuolla ulukoilimassa niin alakaa illasta ruuan ja saunan päälle meleko pikasesti ramasta. Ja sitten sitä nukkuu varsin hyvää unta ja herää mukavan pirtiänä. Tosin illalla ei kovin seurallinen jaksa olla, saatikka mitään elokuvaa saa katottua loppuun. Tänään ei tosin enää ramase, koska ulukoilu oli aikataulusyistä johtuen vähän vähäisempää ja on nuot kellotki sekasin. Siinä mielessä armeliasta, että huomennakin saa nukkua vielä "pitkään" ja herätä iliman kelloa. 

Kyllä tällaiset pyhät ja mahollisuu'et latailla akkuja on ihimisen jaksamisen kannalta hirviän tärkeitä. 

Mutta nyt minä aijon vielä irrottaa hieman iloa tästä pääsiäisestä ja ehkäpä mönkiä kirjan kanssa sänkyyn. Tekisi mieli ottaa kuivaalihaa evääksi kauhian yöjanotuksenkin uhalla, mutta ehkä säästän sen napostelun kuitenkin huomiseen. 

Kivat pääsiäisen jatkot!

No mutta sehän on perjantai!

Halloota. 

Kyllä ei kerkiä koneella taas istumaan sitten ollenkaan. Paitsi pelaamassa ProPilikkiä. Jokakeväinen villitys. Tarina menee jotakuinkin niin, että ensin käyään pikasesti oikiasti pilikillä onkimassaa ei-oota ja sen jäläkeen ladataan tietokoneelle korviketoiminnaksi pilikkihommat, että saa sitten nappailla kauheita vonkaleita mukavasti kotisohovan nurkasta. 

Nyt loppuviikosta aurinkokin on näyttänyt hieman naamaansa. Tosin se on hiukan huijausta, sillä tuuli on ollut kylymä ko mikä. Sormet ja varpaat ristissä toivon, että pääsiäisenä olisi yhtä hyvät, ellei jopa paremmat kelit. Taitaa olla toiveajattelua, säätiedotus lupasi piliveä ja lumisajetta. Kuinkas muutenkaan. 

Viikonloppuna ehittiin tosiaan hieman kelekkimään ja käymään mutkat pilikillä. Saldona nolla kalaa ja nykäisyä, kelekan takana roikkumisesta kipiät paikat ja eläinhavaintoina kolome hirveä, muutama maalintu, yksi pöllö ja yksi maakotka. Ihan mukavasti siis yhelle viikonlopulle. Pääsiäiseksi toivoisin kalaa paremmalle syönnille. 

Ihanaa aikaa tämä kevättalavi. Vaikka tällä hetkellä tie muistuttaakin enemmän luistinrataa. Enää tänään ei kuitenkaan tarvi olla liikkumassa mihinkään ja yhen puhelun puhuttuani aattelin lähtiä hakemaan koivun oksia maljakkoon ja viritellä itseäni pääsiäistunnelmaan. 

Ei muuta ko mukavaa perjantaita kaikille!

Jos työtä työtä työtä teet vielä enemmän

Ajattelin tänään kirjotella teille tämmösen puhtaan tajunnanvirran pitkästä aikaa ja ihan siitä syystä, että viime päivinä on väsyttänyt ihan liikaa siihen, että kykenisi tekemään mitään järkevää tai jäsenneltyä ja sisällöltään harkittua. 

Sitä tietää olevansa meleko pohojalla ko paras mihin pystyy on maata sohovalla ja syyä suolakurkkuleipiä maitolasin kans. :D Juolahti mieleen esimerkiksi sellainen asia, että lopetin pienenä maijon juomisen, koska koulussa maito maistui monesti tosi pahalle. Oli se sen aikainen hyla-maito varmaan muhinut siellä purkissa pidemmän aikaa, ko maistui ihan jääkaapille ja jollekin, noh, pahalle. Vieläkin on traumat siitä, nykyään ko juon maitoa, otan ensimmäisen hörpyn aina kauhunsekaisin tuntein, jos purkki on ollut yhtään pijempään auki jääkapissa. Vaikka ei se maito kotona ikinä maistu niin pahalta ko koulussa maistui, kumma juttu. 

Oikiasti käytiin kyllä koiruu'en kanssa kolaamassa piha ja sitten se lopuksi vielä teki makkaratikkuja koivun varsista. Puhtaat pyykitki olisi koneessa, mutta ei millään jaksa mennä alas ja laittamaan niitä kuivumaan. Varmaan unohan net tuonne koneeseen. 

Pitäisi kyllä laittaa net, ennenkö alakaa taas nukuttaa liikaa. Eilen meinasin nukahtaa kesken kaiken saunaan ja oli pakko mennä unille 21.40 ko ei vaan pysyny hereillä. Väsymys ei kyllä sitten sovi minulle. No en tiijä kyllä ketään, kelle se sopis, mutta auton ajaminen väsyneenä on ihan hirviää. Töitten tekeminen väsyneenä on ihan hirviää. Kotonakin on ihan hirviää olla väsyneenä, ko ei jaksa tehä mitään vaikka pitäisi ja tuntee huonoa omaatuntoa kaikesta mahollisesta ja itkettää ko pitäisi liikkua ja lähtiä hiihtämään, mutta ei vaan jaksa. Sitten sitä istuu saunassa ja meinaa nukahtaa sinnekin ja miettii, että tuleekohan sitä päivää ikinä ko jaksaisi tehä jotain. 

Mutta tyyny on kyllä ihan heleketin hyvä! Suosittelen Tempuria kaikille. Se on ehkä liianki hyvä, ko aamulla herää kuola poskella ko on nukkunu niinkö pieni vauva. 

Viime viikolla oliki niskat niin jumissa, että meni posketki jumiin. Tai sitten olen alakanut narskutella hampaita. En tiijä. Anna kysyi, että oonko ressaantunu. Vastasin, että en oikiastaan, koska en ees yksinkertasesti jaksa miettiä työasioita kotona. Mutta sitten kotona aloin miettiä, että kyllä mää oikiastaan ressaan. Net ei vaan oo työasioita, vaan tätä elämää yleensä. Ja tavallaan työtä; sitä ko siihen menee monena päivänä ihan liikaa aikaa nuitten työmatkojen takia ja se ajaminen on ihan perseestä, eilenki oli puuautolla tilanne päällä tuolla ja sitten joku vatipää oli ajaa meikäläisen perseeseen ko tuli tuhatta ja sataa ja varmaan paskoilla renkailla eikä meinannu saaha autoansa pysähtymään. 

Ja ressaan sitä ko en ihan tiijä, mitä tässä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. 

Mutta sen minä tiijän, etten oo sitä ihimistyyppiä, joka haluaisi viettää liijan ison osan päivästä töitten parissa. Meijän työ on semmonen, että työllä voi varmasti vaikka tappaa ittensä, eikä tämä maailma siitä sen valamiimmaksi tuu. Aina löytyy joku, jonka eteen vois tehä töitä vielä enemmän ja minä haluan mennä hommissa oma hyvinvointi eellä. Tykkään työstäni, mutta se on vaan työtä ja siihen se jää. Minä en halua tehä ihimeitä, vaan perustyöni niin hyvin ko kykenen uhuraamatta ittiäni sille. Jos asioita pitää laittaa tärkeysjärjestykseen, niin kyllä perhe tulee ensin ja työ vasta sitten. 

Tällä hetkellä tuntuu, että työ lyö kiilaa perhe-elämän rattaisiin. Vaikka miten päin mietin, niin ei oo hyvä. Mutta kaippa tää tästä. Pitäs varmaan vaan _miettiä_ vähemmän.

Voi itku, kello on vartin yli kaheksan ja mää aattelin, että se ois varmaan jo niin palijon, että kohta vois harkita nukkumaan menemistä. Pitää ruveta kattomaan Simpsoneita ja oottamaan nukkumaanmenoaikaa. 

Onneksi huomenna on perjantai. Sitten voin uneksia koko viikonlopun Naruskasta ja ulukosaunasta ja kelekkahommista. Pilikkimisestä. Ja kesästä. Tuntsasta ja tammukkaojista. 

Mutta hei, onneksi pian on muuten pääsiäinenkin! Ois pitäny melekeen kylyvää rairuohoaki jo. Pääsiäisenä on kyllä ihan pakko päästä kelekkimään, paistaa makkaraa ja pilikkiä. Tehä semmosia normaali-ihimisen asioita, mitä ei nyt jaksa. Ja kyllä, meikäläinen on semmonen peräkylän jurpo, että nuot on semmosia tavallisia normaali-ihimisen tekemisiä minulle. 

Pilikillee!

Okei, minä menen nyt...

Kevätuutta

Tuntui jotenkin siltä tuossa taannoin, että koti kaipasi hieman kevätpiristystä ja muutamia uusia tekstiilejä sun muita. Niinpä tartuin tuumasta toimeen ja klikkailin itseni internetin ihimeelliseen maailmaan. Ja lopputuloksen näemme sitten seuraavissa kuvissa:

Anttilan valikoimista meille löytyi uu'et lamput yläkertaan. Aijemmin en ole tuohon lamppuja juuri kaipaillut, mutta sohovan myötä iski sellainen visio, että pari kivaa lamppua tarvittaisiin. Minulla oli aluksi yhet toiset lamput mielessä, mutta klikkailtuani itseni NetAnttilan lamppuvalikoiman äärelle, iski näitten Virvatulen paperinarulamppujen kohalla vahava visio, että se on muuten nämät. Ja niinhän net olivat. Sopivat mielestäni jotenkin tosi kivasti yhteen sohovan ja koko muun sisustuksen kanssa ja antavat kauniin valon.

Seuraava etappi oli sitten Jotex, josta lähin hakemaan lähinnä tekstiilejä. En kuitenkaan voinut vastustaa näitä ihania alessa puisia seitkytlukua henkiviä kynttilänjalakoja. Värit oli varmaan kaikille muille kauhistus ko olivat päätyneet alennukseen, mutta minusta nämät eri vihiriän sävyt (ylläri pylläri) yhistettynä valakosiin kynttilöihin oli aivan ihanat! Ja ovat tosiaan puuta. Ja hei, lopultakin muuten silitin tuon pöytäliinan (tosin vasta kuvan ottamisen jäläkeen).

Tuossa taannoin sain Ifolorin alen innottamana myös lopultakin aikaiseksi tilata hieman kuvasuurennoksia, joille sitten ostin kehyksiä ihan vaan meijän S-marketista ja ripustettiin net siipan kanssa perjantaina seinälle. Ripoteltiin kuvat portaisiin vähän sellaisella hällä väliä asenteella ja sillä ajatuksella, että porukkaa on mahdollista täydentää edelleen uusilla kuvilla jatkossa. Alun perin ajattelin canvas-tauluja, mutta sitten jotenkin alako tuntua, että valokuville sopii jotenkin paremmin kuitenkin nuot kehykset. Ja oikiassa olin. Ja niin, pitäähän sitä nyt karvalapsen vauvakuvat olla esillä.

Tässä on meijän möllykän 5kk potretti. Naruskan syksyisessä heinikossa kuvattuna.

Tässä taas pieni karvavauva viettää ensimmäistä päivää kotona ja isäntämiehen elekein piettää suhteettoman suurta tassuaan kasvattikotua muistoksi saadun nännikumin päällä. Herra on osannut poseeraamisen jalon taijon jo pienestä pitäen. 

Tässä sama möökeri iskee silimää. Nimensä veroinen juksuttaja jo pienestä pitäen.

Ja mahtuihan sinne joukkoon yksi oman elämänsä nuuskamuikkunenkin.

Alakertaa piristin niillä haaveilemillani Jotexin verhoilla. Pitsiverhojen tälläys on vielä vähän kesken ja laskosverhoista unohin valitettavasti ottaa kuvat! Mutta net on joka tapauksessa aivan ihanat. Ja olivat edelleen alennuksessa, joten eivät kustantaneet palijoa mitään. Lisäksi täydensin torkkupeittovarastoa parilla uu'ella. Nyt on sekä alahaalla että ylähäällä pari kappaletta, niin ei tartte tapella peitoista.

Ja yläkerran sohovan kruunasin parilla uu'ella tyynynpäällisellä. Koska yläkerrasta löytyy vanaha maitotonkka ja lypsyjakkara, niin päättelin, että kyllä siellä nyt pitää yksi lehemäkin olla. Talon historiankin huomioon ottaen. Tämä lehemäkään ei vissiin oikein ollu muitten mieleen, ko löytyi alennuksesta. Mutta minusta se on aika ihana! Vaikka ekan kerran sen nähdessäni mietinkin, että miksi joku haluaisi tuommosen tyynyn. Sitten hetken päästä mietin, että oikiastaan minä haluan. :D Vihiriä-valakonen tyynynpäällinen taas taisi olla Jotexin kevät-uutuuksia. Ihanaa piristystä ja väriä.  Täytyy tunnustaa, että alesta tilasin myös parit uu'et joulutyynynpäälliset ylös, mutta niitä en nyt sentään viitti esitellä täällä sen kummemmin...

Tämmösiä! Iskeekö muillekin sisustuskärpänen aina keväisin?

Valittuja paloja kotoa

Huh! Onpas taas tuo aika vierähtänyt äkkiä! Viikonlopun vietin ihanan naisseuran kanssa, joten viime viikko meni aika hupaisasti siihen valamistautuessa. Viime viikolla tuli myös juostua postissa ja Matkahuollossa, mistä lisää sitten myöhemmin. Kun tähän yhistetään se töissä ravaaminen, ei oo palijoa ehtinyt tietokonetta aukasta. Eilenkin viikonlopun vähäisistä yöunista johtuen simahin yöunille kaheksalta illalla. :D Joskus varsin terveellistä ottaa kymmenen tunnin tirsat, etenkin ko saa tuhunuttaa uu'ella, valamistujaislahajaksi saadulla Tempur-tyynyllä! Siis mulla on aivan ihania naisia.

Nyt ajattelin kuitenkin, että voisin lopultakin julukassa nämät muutamat napsaisut, joita otin uudella Honorillani tuossa taannoin täällä kotosalla. Instagram-kurkkijat on kuvia jo nähäneetki, mutta jaetaan net nyt muullekin kansalle ihasteltavaksi. Eli muutamia valikoituja paloja kotoota.

Lykättiin tosiaan tämä poronsarvi seinälle joku aika sitten ja olen tykännyt, että se oli erittäin hyvä ajatus. Yksinkertaista luonnon muotoilua kauneimmillaan. Tuossa senkin päällä tuo tavarakattaus vähän vaihtelee koko ajan, tällä hetkellä näyttää kovin luonnonläheiseltä ja vihiriältä. Jonku aikaa näin, kunnes tavarat keksii seilata taas jonneki uuteen paikkaan. Tällä hetkellä oon kyllä jo aika tyytyväinen tuohon kokoelmaan.

Sypressi hengailee vieläki joulun jälijiltä. Se on pysyny pienellä suihkuttelulla hengissä, joten olen antanut sen olla jäkäläpurkissa. 

Senkin päälle siirtyi myös aijemmin uunin päällä majaillut Riihimäen lasin apilapurkki, jonka sisällä on kynttilä. Ajattelin, että purkki pääsee paremmin oikeuksiinsa tässä, ko anopin tekemä lasilyhty taas näkyy hyvin uuninpankoltaki. Kynttilää en tosin ole uskaltanut tuolla purkissa polttaa.

Keinutuolin alle siirsin aijemmin yläkerrassa majailleen mummon kutoman maton ja siirsin keinutuolin alla olleen räsymaton (mummon kutoma sekin) ylös. Jotenki tuntuu, että värit toimii näin päin palijon paremmin, ko alahaalla on verhoissa mustaa ja ylähäällä taas enemmän sen vihertävä-turkoosin maton väriä. En ymmärrä, miksen ole tajunnut asiaa aijemmin. Ja tuossa matossa on vaan niin samat värit, ko nuissa kastehelmituikuissakin. 

En kyllä toivottavasti ikinä kyllästy tähän meijän vihiriään ja pyöriään keittiön pöytään ja pinnatuoleihin sekä Lokkiin. Yksi ehoton lemppariasia täällä kotona! Pöytä tosin on tällä hetkellä ollut jatkettuna ja se on aika kiva niinkin, en tiijä koska raaskisin laittaa sen takaisin pyöriäksi. 

Tämä Vallilan Koivikko-verho on myös aika ikisuosikki, ei oo kyllästyttäny sen katteleminen vielä yhtään. Päin vastoin, näin keväällä sen värit tuntuu jotenki aivan ihanilta. Myös nuot kirpparilyhdyt on edelleen jotenki meikäläisen mieleen. Vielä ehtis hyvin poltella iltaisin kynttilöitäkin, kuhan vaan jaksaisi saaha aikaseksi. Ehkä ens perjantaina?

Uusi sohova on kyllä ollu paras ostos pitkiin aikoihin. Tulee viihyttyä täällä ylyhäällä palijon enemmän nykyään (mm. nytkin). Ja väri on edelleenkin ihan loistava. 

En tiijä miksi, mutta joskus tuntuu, että voisin tuijotella tuota muuria melekeen loputtomiin. Ihanan epätäy'ellinen pinta. 

Semmosia näpsyjä! Saa aika kivoja kuvia tuolla Honor 7:lla, vai mitäs ootte mieltä? Eihän nämät nyt järkkärikuville pärjää, mutta nuin niinkö puhelinkuviksi ovat oikeenki näppäriä. En tosiaan alakanut näihin kuviin mitenkään erityisemmin ees säätämään kameran asetuksia, vaan näpsin ihan automaattiasetuksilla.

Mutta nyt hyvää maanantain jatkoa kaikille!

Remonttihaaveita osa 2: Sauna ja kylyppäriosasto

Meijän sisäsaunalle ei nyt varsinaisesti tarvisi tehä mitään, mutta pieni fiksaus ei tietenkään ole ikinä haitaksi. Isoin asia, mitä sille tulevaisuu'essa toivoisin tapahtuvan, olisi se, että lämminvesivaraaja siirtyisi lauteitten alta pois. Lämminvesivaraaja lauteitten alla ei tällä hetkellä ole kovin kätevä, koska se vaikeuttaa saunan siivoamista (lue, tekee sen osittain mahottomaksi). Ja ko sauna itessään on muutenkin niin pieni, niin ei se lauteitten alla möllöttävä laitos ainakaan lisää tilantuntua tuo. :D Lisäksi varaajan poistaminen mahollistaisi uudenlaiset lauteet ja kiukaan, joilla olisi mahollista tuua hieman tilaa laudeosastolle. Eräästä blogista bongasinkin sen suuntaisen toteutuksen, joka voisi toimia myös meillä: Operaatio Kurkihirsi.

Eli laakeampi keskilaude ja kiuas siihen upotettuna. Meijän sauna ei onneksi ole ihan nuin pieni ko tuo sauna, eli erillisiä pikkujakkaroita tuskin tarvitsisi keskilauteelle, mutta tuollainen jonkinlainen kaide kiukaan eteen turvallisuussyistä olisi ihan hyvä. Ja ohan se lauteelle kiipiäminen helepompaa kaikenikäisille, ko on jotain mistä ottaa tukea. 

kuvat asuntomessut.fi, vasen iso, oikea ylhäällä ja oikea alhaalla

Saunan värimaailma onkin sitten hieman kinkkisempi juttu. En oikein osaa päättää, pitäiskö sen olla tummaa seinissä ja vaaliaa lauteissa, kuten vasemmalla isossa kuvassa vai päinvastoin, tummaa lauteissa ja vaaliaa seinissä, kuten oikia alakuluma, vaiko kenties jotain siltä väliltä (oikean yläkuluman kuva). Kaikki vaihtoehot vaikuttavat omalla tavallaan kivoilta! Jonkinlaista persoonallista meininkiä olisi kiva luoda saunaan ehkä juuri värimaailman kautta.

Sitten tietysti edelleen, jos vain saisin ja voisin, tekisin saunasta ikkunan ulos.

Koska kylyppäriosastolla toiminnot tietysti muuttuisivat kodinhoitohuoneen myötä ja pyykkikoneen siirtyessä kylyppäristä pois, olisi kylyppärin säilytyksen ja kaappien uudistus paikallaan. Peilikaappi on toimiva, mutta allastasosta en tykkää ja pois lähtevän pyykkikoneen jättämä aukko olisi hyvä täyttää jotenkin järkevästi (joko yksi korkea kaappi, tai pitkä taso ja ylä- sekä alakaappi). Tämänhetkisistä kaapinovista myös irtoaa pinnoite, niitä ei ilimeisesti ole suunniteltu niin kosteisiin olosuhteisiin ko nyt, joten senkin puolesta net tulevat vaihtoikään tässä joskus.

kuvat asuntomessut.fi, vasen ja oikea

kuvat asuntomessut.fi, ylempi ja alempi

Ylemmässä kuvassa vasemmanpuoleisessa vessassa viehättää tuo iso kulmikas käsienpesuallas sekä taso. Myös kaappien vetimet on kivat ja tumma taso sekä vaaliat kaapit on ihan kivannäköinen yhistelmä. Toisaalta taas myös oikianpuolimmaisen kuvan tummat kaapit ja kaappien vetimet viehättävät, jolloin taso voisi tietysti olla vaaliampi. Alemman parivaljakon ylemmässä kuvassa en tykkää värimaailmasta yhtään, mutta pitkä puinen taso ja allas näyttävät kivoilta ja tietysti idea, että taso olisi vaaliampi ja kaapinovet/laatikot tummemmat (erilaiset värit kuitenkin). Alemmassa kuvassa värit olisivat taas toisinpäin (nuot kokovalkoiset kaapinovet valkoisilla vetimet ei kyllä jotenkin näytä meikän silimään kivalta) eli tumma taso ja vaaliat kaapit. Tuosta pyöreästä vatimaisesta altaasta en ihan tiedä, se on kivan näköinen, mutta joskus olen jossain pessyt käsiäni tuollaisessa altaassa ja se oli jotenkin hankalaa, koska allas tuntui kauhian pieneltä! Meijän kylyppärissä lattia- ja seinälaatta on harmaata, joten en tiedä, menisikö kylyppäri liian synkäksi tummilla kaapinovilla. 

Ja kun saunaosastosta puhutaan, ei tietenkään ole ihan samantekevää, minkälaisen kiukaan sinne saunaan laittaa! Kuten tuolla aijemmin jo mainitsin, haluaisin saunaan korkian pilarikiukaan, joka tuotaisiin läpi lauteista. 

kuvat harvia.fi

Esimerkiksi Harvian valikoimista löytyy erityyppisiä pilarikiukaita, kuten kuvan Cilindro (vasemmalla), jossa on erillinen seinään kiinnitettävä ohjausyksikkö. Ja tietysti on pakko tähän väliin lisätä, että jos se vain suinkin olisi mahollista, niin saunastani löytyisi tietysti tällainen Harvian Legend-puukiuas, kuten oikeanpuoleisessa kuvassa. Tai jonkun muun valamistajan vastaavantyyppinen. Mutta ehkä sellainen löytyy sitten joskus sieltä minun ulukosaunastani. 

Ja ko tuli se ulukosauna puheeksi, niin loppuun on pakko lisätä vielä muutama inspiraatiokuva siihenkin liittyen: 

kuvat asuntomessut.fi, ison kuvan korsusauna, ylempi pikkukuva ja alempi pikkukuva

Ulukosaunaani haluaisin ehottomasti näitten kuvien saunojen hengessä tumman, savusaunamaisen ja vanahan ajan ulukosaunan meininkiä henkivän sisustuksen, eikä missään nimessä liian kirkasta valaistusta. Korsusaunan yksinkertainen sisustus ja lauteet viehättävät silimää, ylemmän pikkukuvan lauteiden malli ja kiuas ovat kivat ja alemman pikkukuvan rantasaunassa on myös mukavaa henkeä kokonaan tummissa pinnoissa.

Oi että, nyt alakoi tehä mieli kunnon löylyihin ulukosaunaan! Pitäisi selevästi lähtiä visiitille Naruskalle. 

Meikäläinen on kyllä sen verran saunahullu, että minulle ei periaatteessa ole ihan sama, minkälaisessa hikikopperossa sitä saunoo. Liekkö tämä suomalaisuus vai mikä... Samaan kategoriaan saunahulluu'essani menee varmaan myös se haave telttasaunasta. :D  Mutta sauna se on joka suomalaisen tiellä pitää, vai mitä ootte mieltä?

Mutta se niistä saunoista tältä erää. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpinä osiona esittelen teille sitten vielä jossain vaiheessa haaveitteni saunan pukuhuoneen.