Vihanen emäntä

Iltaa kaikille! Ensimmäistä tekstiä pukkaapi ulos.

Lieneeki paikallaan piettää pieni esittelykierros. Olen opiskeluitteni loppusuoralla taapertava naisimmeinen, ihastuttavan yhdeksänkymmentäluvun alakupuoliskon tuotos, joka on syntynyt ja kasvanut Itä-Lapin viihtyisissä maisemissa. Tällä hetkellä olen jo usiamman vuojen majoittunut väliaikaisesti opiskeluitten vuoksi Paskassa Kaupunnissa länsirannikolla, mutta haave muutosta takaisin kotiseu'ulle on kytenyt takaraivossa kovin. Reilun vuojen päästä haaveesta tulee ainakin osin totta, kun siirryn suorittamaan loppuharjoitteluni pohojoseen. Haaveen toivoisin jalostuvan pysyväksi oleskeluksi paikkakunnalla, mutta sen näyttääpi aika. Olisihan se ihana viettää loppuelämä kotosalla.

no ei tätä enää kovin kytemiseksi voi sanoa, mielessä suorastaan roihuaa :D

Olen elänyt ja kasvanut mettän ja luonnon keskellä, niin sanotusti väljillä vesillä, jossa iltalenkillä ei ole pakko kohata toista ihimistä, jos ei taho. Ei, vaikka lähtisi keskelle kirkonkylää. Olen kasvanut ympäristössä, jossa liikenneruuhkat ja valo- sekä melusaaste on hyvin heleppo unohtaa ja mettä on kivenheiton päässä. Metsurin tyttärenä minut on viety mettään jo ennen kuin osasin edes puhua. Jo varhain olen oppinut luonnon kuuluvan osaksi arkista elämää. Aina en ehkä ole osannut arvostaa kaikkea sitä mitä ympärillä on, mutta vanhemmiten olen havainnut oman rauhan, laakeat erämaat ja kauniin luonnon osaksi asioita, joita arvostan elämässäni eniten. Enemmän kuin menoa ja meininkiä, kulttuuririentoja, ravintolaruokaa tai bileiltoja baarissa. Luonto ja mettät on minulle tärkiä asia, mutta jos etsit vihreitä aatoksia, itujen syömistä, "Liha on murha!"-iskulauseita ja ittensä kahlitsemista puuhun, tämä ei ole oikia paikka sinulle. Uskon järkevään metsätalouteen, metsiin elannon lähteenä, kannatan kaivosteollisuutta työpaikkojen luojana (mutta en minne tahansa ja miten tahansa rakennettuna), minulta löytyy mettästyskortti ja mediumiksi paistettu pihivi on herkkuani. Luonto tarjoaa mielestäni ihimiselle oikein kohdeltuna niin konkreettista kuin henkistäkin hyötyä.

parhaita asioita mitä tiiän

En tykkää kertakäyttökulttuurista ja kierrätän jätteeni, mutta kieltäydyn potemasta huonoa omaatuntoa siitä, että meijän perheessä harrastetaan saastuttavia asioita, kuten autoja ja moottorikelkkailua. Kalastan, marjastan ja sienestän ja toivon, että tulevaisuu'essa meijän lapukka pääsee toteuttamaan ittiään rodunomaisella tavalla saalista noutaen. "Isona" haluan olla hyvä työssäni, asua omakotitalossa, omistaa mettää sekä liikkua luonnossa mahollisimman palijon. Kaikkea tätä haluaisin pystyä toteuttamaan omalla kotiseu'ullani ja tarjota ehkä joskus siunaantuville lapsilleni mahdollisuuden kasvaa siellä. (Isona haluaisin myös osata soittaa haitaria, omistaa kulpavolokkarin ja mennä naimisiin mettän keskellä, mutta net on ihan toisia tarinoita net.)

Tämä blogi syntyikin tarpeesta päästä purkamaan ajatuksia omaa kotiseutua ja siihen liittyviä asioita kohtaan. Itä-Lappi kun on sitä työttömyy'en kurittamaa masentavaa seutua, josta karkaavat niin naimaikäiset naiset ko työikäiset ihimiset muutenkin ja jonka väistämättömänä kohtalona näyttäisi olevan kuihtuminen ja autioituminen palaveluitten ja elämän valuessa muualle. Viiminen lähtijä sammuttaa valo -mentaliteetti. Ainakin, jos nykyajan syrjäseutuja sorsivaa politiikkaa katsoo. Kirjoitushalun pohojalla kyteekin vahava halu taistella tätä kylien tyhyjenemistä ja väestön ikääntymistä vastaan. Halu nähdä itäkairassa palijon positiivista ja hyvää, mahdollisuuksia. Tilaa olla ja elää siellä, missä haluaa. Kieltäytyä uskomasta, että ainua vaihtoehto meille kaikille on se ihimisten tunkeminen betonihelevettiin samalle neliökilometrille. 

paistaa se päivä risukasaankin, vuoden pimeimpänä päivänäkin

Huh, olipas kauhian virallista. Kuten kuvasta (tai tekstistä) näkyy, sorrun ajoittain paasaamaan ittelleni tärkeistä asioista. Tykkään myös viljellä sarkasmin kukkasta, tyhymiä sanontoja ja ajoittain kärjistää asioita. Tykkään puhua vakavista asioista, mutta en aina niin vakasti, vaan huumorilla värittäen. Yleisesti ottaen pyrin myös kunnioittamaan toisten ihimisten mielipiteitä ja tiedostan, että meillä on omat makumme ja toiset tykkää äitistä ja toiset siitä tyttärestä. Sitä, kuinka usein kirjottelen, en osaa sanoa, enkä aijo kirjottelusta ottaa mitään paineita. Luulisin kuitenkin asiaa irtoavan, jos ei muuten niin reissukuvina kotohuudeille ainakin. Niitä kun kertyy valokuvausharrastuksen ja ahkeran luonnossa chillailun myötä. Hyppää siis ihimeessä messiin, jos kiinnostuit! Katotaan, kuinka pitkälle tämä kantaa vai onko koko homma ihan komiskolla.

Ja ai niin, syvällisempää avausta siitä, miksi blogin nimi on mikä on, on luvassa myöhemmin. Nimestä huolimatta en kuitenkaan aina oo ihan kauhia kärty, mitä nyt vähän suivaantunu silloin tällöin.

P.S. Jos jokin sana tekstissä ei aukia, voit koittaa kurkata "suomennosta" täältä :D