Kuukausi täynnä kaikkea

Oho! Anteeksi. Tuli piettyä kuukau'en mittanen tahaton tauko. Ensin seikkailtiin Tuntsalla, sitten koitti paluu töihin ja yhet polttarit, jonka jäläkeen pidin toisenkin sapattiviikon ja urakoitiin uutta pintaa piharakennuksiin, sitten väänsin taas viikon töitä ja viime viikonloppuna juhulittiin sitten häitä. Tänään olen taas palautunut vääntämään töitä vielä muutamaksi päiväksi ennen virallista kesälomaa. Äkkiäpä se kuukausi katosikin johonkin!

Koko ajan olen miettinyt, että tulen jakamaan teille juhannuksen kuvasaldon, mutta ehän minä ole kerenny. Kun elämä on tuolla jossain ulukona eikä tietokoneen näytöllä, niin pakkohan sillon on mennä! 

Yritän kuitenki saaha net kuvat tänne näkösälle tässä joskus, nyt ko mm. tuo kaikki hääsäätäminen sai arvoisensa päätöksen. 

Tänään ei kuitenkaan ihan vielä jaksa.

Bannerin vaihto

Päätin heittää bannerin vähän ajankohtaan mätsäävämmäksi tuunaamalla kuvan, jossa juhannuksen keskiyön aurinko hellii Tuntsaa. Kaukaisuuteen piirtyy Sauoivan siluetti. Elämää parhaimmillaan.

Lomalla viimeinkin

Pahoittelut kliseisestä otsikosta, nyt ei vaan jotenkin tullut mitään muuta mieleen. Ajattelin sittenkin runoilla hieman loman merkityksestä ihimiselle ja samalla esitellä täälläkin, miten ihana vuojenaika Suomen kesä oikeen onkaan.Vaikka tällä hetkellä tuleekin taivaan täydeltä vettä.

Eilen oli viimeinen työpäivä ennen tätä minun minilomaa ja voin sanoa, että kotiin päästessä alako vahvasti tuntua siltä, että pieni katkos tulee todella tarpeeseen. Oli jotenkin niin nuutunut ja väsynyt olo ja silti samaan aikaan pää rullasi ylikierroksilla tuhatta ja sataa, eikä jotenkin oikein osannut rauhottua ollenkaan. Posket ja leuatki tuntu olevan ihan jumissa kaikesta hampaitten kiristelystä ja erinäisistä syistä johtuvasta ressistä. En osannu eilisen päivän aikana rentoutua ollenkaan, eikä tämäkään päivä vielä ihan hirviän vahvasti ole sen asian tiimoilta mennyt. Toivottavasti suunta on kuitenkin ylöspäin. Jotenkin nukkuminenkin on tuntunu viime aikoina niin kauhian hankalalta, eikä se uni oo ollu ollenkaan semmosta virkistävää saati että ois aamulla heränny tyytyväisenä ja levänneenä. Ehkä tämä himpun verran pidempi tauko auttanee siihen.

Jaksoin sentään menneellä viikolla olla niin aikaansaava, että ostin meille yhen kesäkukankin. Enemmänkin ois teheny mieli, mutta päädyin siihen, että yksi amppeli riittänee nyt kuitenkin. Olisi ollut niin kauhia vaiva ruveta laittamaan enemmän ja oisi pitäny ostaa multaa ja ties mitä. Ja ko minua vaivaa nykyään tämä ainainen jaksamattomuus kaiken suhteen. En siis yrittänytkään kuvitella, että oisin ollu jaksamassa tai ehtimässä hoitaa niitä. Joten ei yhtä amppelia enempää tänä vuonna. Ehkä sitten ensi kesänä. 

Onneksi on tuota luonnon omaa kukkaloistoa kurjenpolvien, kulleroiden ja muitten luonnon kukkien kautta. Sinä iltana ko napsin nuita yllä olevia kuvia, tuntui etten vaan millään malta lopettaa ilta-auringossa kylypevän kurjenpolviniityn ihastelua. Tuota navetan takaosaa pitäisi hieman siistiä, mutta jotenkin tuntuu, etten ehkä raaski sittenkään hävittää tuota niittyä tuolta minnekään, vaikka joskus semmosta aattelinkin. On se niin kaunis aina näin alkukesästä. Kun vielä olisi enemmän aikaa ihastella näitä kauniita kesäiltoja!

Kyllä kesällä pitäisi saaha olla riittävästi lomalla. On se niin poikkeuksellinen ja upea vuojenaika. Toisaalta niin on kyllä syksy, talavi ja kevätkin. :D Syksyn pimenevät illat, ruska, talaven pimeys ja kotiin käpertymisen ihanuus, kevään lisääntyvä valo ja kutsuvat keväthanget sekä -jäät... Pitäisi saaha viettää riittävästi lomaa ripoteltuna kaikille vuojenajoille!  

Tai ehkä pitäisi pyrkiä taas siihen lottovoittajien koulutusohojelmaan. Oisi ainaki aikaa ja rahaa tehä kaikkea mitä haluaa.

Tänäänkin sain kyllä kutsun saunomaan ja viettämään aikaa ihanassa seurassa, mutta vajaa kaheensaan kilsan lenkki autolla saunomaan ja takasin alako vaan yksinkertasesti tuntumaan liialta tälle päivälle, niin oli pakko passata. Ehkä tämä vesisateen kuuntelu omissa oloissa tekee ihan hyvää kans.

Jo joutui armas aika

Tuntuuko kenestäkään muusta, että aika juoksee välillä niin lujaa, ettei siitä ehi saaha ollenkaan kiinni? Minä en esimerkiksi ole vieläkään ehtinyt hankkia kesäkukkia ollenkaan ja vähän mietityttää, että jääkö net tänä(kin) kesänä hommaamatta... En vaan jotenkin saa tästä hommasta ollenkaan kiinni, ko aika juoksee niin mieletöntä kyytiä ja meikäläinen keskittyy lähinnä syömään, käymään töissä ja nukkumaan. :D Siippa se on kyllä saanu aikaseksi taas kaikenlaista, esimerkiksi varaston oikastua ja "uu'en" lattian vanahoista lattialau'oista sinne, sekä hyllyt autoon. Ihanaa ko on niin taitava mies.

Silti samaan aikaan se (aika siis) on kyllä tällä viikolla junnannut etiäpäin ihan perkeleen hitaasti. Eilenkin töissä jokainen tunti kesti ainaki kaks tuntia. Se on kait se lähestyvä loma. Tai sitten se, ko hommat väkisinki hilijenee, mitä pitemmälle kesään mennään. 

Noo, ei tämä kauppalistojen kirjottelu, sääennusteen tarkastelu ja mitä pitää pakata mukaan -listan väsäily tietenkään edistä sitä ajan kulumista... Reissukuume senkö kasvaa ja kasvaa. Luultavasti täällä tulee olemaan ennen reissua meleko hilijaista (ellen sitten taas saa yhtäkkiä jotain inspiraatiota kirjoittaa), mutta reissun jäläkeen lupaan tulla taas jossain vaiheessa jakamaan kuvia ja fiiliksiä. 

Nyt taijan jatkaa tuon ihanan auringonpaisteen ihastelua ja kauppalistan tekemistä. Ehkä sitä voisi tälle viikolle vilikasta vähän, tulisko telekkarista mitään kattomisen arvosta. Palataan taas!

EDIT: Bloggerilla on taas vaihteeksi joku ongelma, joten otsikon lisääminen tekstiin ei onnistu. Yritetään tulla toimeen siis iliman.

EDIT 2: Blogger toimii, otsikko lisätty. 

Alakulämmittelyä

Käytiin viikonloppuna pienimuotoinen harjoitusreissu ottamassa tuntumaa kairaan pitkän talaven jälijiltä. Vaikka kalasaalis oli laihanlainen (siippa sai, minä en) ja sääkin lauantain puolella meleko koleahko, voin kertoa, että mukavaa oli. Vaikka reissuvalamius kärsikin vielä hieman alakukankeu'esta ja mukaan tuli esimerkiksi pakattua liian vähän evästä.

Uskokaa ko sanon, mettään ei voi ottaa liian palijon evästä mukaan. Mikäs sen mukavampaa, ko köllötellä kankaalla nuotion äärellä. Ja syyä. 

Sen verran tuli nautittua myös mukavista maisemista, rauhasta ja hilijasuu'esta, että päässä on kovin puhistunut olo. Ihan niinkö viime perjantaista olisi pi'empikin aika. Tämä reissu sisälsi ainuastaan parit mutkat muutamilla ojilla ja mökkimajoituksen yöksi (mikä oli ihan viisas valinta, sen verran kolea keli oli), mutta muutama tovi ojan varressa ja illalla lämmitetty puusauna helli kehoa ja mieltä. Nokipannukahavi maistui mukavasti ja makkarakin oli maullansa pitkästä aikaa. Lauantaina ehittiin vielä ihan toisaalle kalaan (vaikka saaliina olikin taas vaan kokemuksia ja kauniita maisemia) ja illaksi kotia paistamaan korvasienipiirakkaa ja lämmittämään saunaa. Sunnuntaiaamuna sai herätä levollisin mielin ja alakaa touhuamaan pihahommia. Kerrankin tuntui siltä, että ehti tehä viikonlopussa vaikka ja mitä. Jotenki kummasti heti sillon, ko lakkasi tuijottamasta kelloja ja kalentereita.

Tänään olenkin sisäilimakoomassa muistellut lämmöllä raitista ulukoilimaa ja veen solinaa. Onneksi lomaan ei ole enää pitkä aika ja silloin pitäisi toivottavasti osua kohalle vähän lämpimämmät säätkin, jos pitkän ajan suuntaviivoja on uskominen. No, sään näkee sitten, mutta nyt on syytä aloittaa seuraavaan reissuun valamistautuminen. 

Luonnolla ja irtaantumisella arkitodellisuu'esta on kyllä akkuja lataava voima.

Insta lately

Anteeksi mielikuvitukseton otsikko, en millään jaksanut keksiä mitään omaperäistä. Nämät ei kyllä ole kaikki mitään ihan uusimpia, mutta menkööt nyt tuo otsikko. Sen kummempia lätisemättä, niihin kuviin:

Kevään tietää saapuvan, ko nukkumatti alakaa kukkia. Tällä kertaa niitä onkin kaksi, jokka kukkivat kilipaa, eikä loppua näy. 

Keväästä ja lähestyvästä kesästä kielii myös lisääntynyt auringonpaiste. 

 Erittäin vahava kevään merkki on myös vappu ja vappubrunssi. 

Onneksi ollaan saatu nauttia myös mainioista keleistä. 

Ja välillä pitää tietysti muistaa ottaa myös rennosti. 

Ja nauttia itse valamistetuista hyvistä herkuista.  

Ja mikä olisi parempi paikka päivätirsoille ko alkukesän ensimmäinen pesty ja ulukona kuivattu matto.  

Lähestyvä kesä ja lisääntyvä valo saa aloittamaan kaikenlaisia proggiksia, tässä yksi pinnatuoli hiottuna ja kolome vielä jälijellä. 

Välillä täytyy myös rentoutua hyvän ruuan ja juoman parissa ja tyhyjentää pakkasta viimisistä viime vuojen korvasienisaaliista.

Aamukahavit on huomattavasti mukavampi nauttia valoisia aamuja ihastellen.

Ja illalla taas astetta haastavampaa malttaa nukkua kiitos kutsuvan valoisien iltojen.

Kesä ja lisääntyvä auringonvalo palijastavat myös nurkissa pyörivät villakoirat ja saavat innostumaan uusien siivousvälineitten hankkimisesta. 

Varma kesän merkki on myös nyt jo taakse jäänet mm-kisat ja liian vähäuniset yöt. Mm-finaalista nauttii huomattavasti enemmän ko on saanut tällättyä paikalle uu'en tv-tason.

Alkava kesä on saanut myös nallet liikkeelle. 

Ja mikäs sen parempi alakukesän aarre ko korvasienet. 

Alkava kesä kutsuisi myös kovasti metsätöihin. 

Mikä olisikaan ihanampi tapa viettää aikaa, ko keskellä mäntymetsää linnun laulua ja käkien kukkumista kuunnellen. 

Kesän voi julistaa virallisesti alakaneeksi ko saa hakia pihalta raparperit piirakkaan. 

Valitettavasti sen huomaa myös vyörynä lisääntyvistä työhommista, joitten määrä lienee omakotitaloasujalla vakio. :D

Mutta onneksi ihanat hetket ilta-auringosta nauttien pelastavat palijon. 

Ehdotonta luksusta elämässä on myös kesän ekat kullerot maljakossa. 

Semmosta! Reilun kuukau'en aikana on tullut taas ikuistettua elämän pieniä iloja. Nyt loppuviikosta ohojelmassa vielä niitä pieniä iloja, kuten savukalarisottoa (mukaan piti tulla myös parsaa, mutta kappas kun sitä ei sitten kaupassa ollutkaan), korvasienipiirakkaa (viime kesän viimeiset), reissua metsänhelemaan ja rentoilua. Näin!

Uusi tv-taso

Nyt illasta paistoi niin kivasti aurinko sisään, että sain otettua pari kuvaa tuosta meijän tv-tasosta ja uudemmalla yrityksellä ihan onnistuneesti. Siispä vielä ennen nukkumaanmenoa juttua siitä, kera kuvien. Koko tasoa en valitettavasti kerralla kuvaan saanut, koska en jaksanut hakia toista objektiiviä kameraan, mutta tässä vähän kuitenkin jotain vinkkiä tason ulukomuodosta.

Uusi taso on edeltäjäänsä (jonka olen ostanut Ikeasta 26 neliön yksiöön...) hieman reilumman kokoinen ja tättärää, täyttä puuta. Kyseessä on kotimaisen Anttiinan käsityönä valmistama tv-taso, jossa on kaksi ovellista kaappia sekä neljä avolokeroa. Meijän taso on Maskusta (kulukeepi siellä nimellä Wiljamo), mutta Anttiinan valmistamia puisia huonekaluja taitaa saaha myös ainaki Stemmasta ja valikoiduista huonekaluliikkeistä ympäri Suomen. Maskusta ostaessa tasoon sai kampanjan aikana ihan muhkean alennuksen, joten se valikoitui ostopaikaksi pitkälti siitä syystä (kyllä, alennushaukka iski jälleen!). Värinä meijän tasossa on wenge, sävy on aika lähellä tuota vanahaa senkkiä, joka täällä ylyhäällä jo majailee. Reuna valittiin käsin veistettynä, koska tykätään pienestä rosoisuudesta huonekaluissa. 

Täytyy sanoa, että ollaan kyllä tosi tyytyväisiä tasovalintaan, vaikka massiivipuulla onkin aina hintaa kaupasta valamiina ostettaessa. Kuten olen monta kertaa aijemmin jo täällä todennut, puu on kuitenkin materiaalina lähes ikuinen (ellei tuikkaa tuleen tietysti). Anttiinan taso oli myös ilman sokkelia riittävän matala meijän kuitenkin suht haasteelliseen tilaan, jossa on vino katto ja massiivisuudestaan huolimatta se ei kuitenkaan ole liian iso. Kovin korkea tv-taso meillä ei voi olla, jotta televisio yleensäki mahtuu sen päälle. Tila kuitenkin jotenkin kaipasi huomattavasti massiivisempaa tasoa kuin aiempi Ikean pikkutaso, nyt tuntuu, että sohova ja tv-taso puhuvat keskenään samaa kieltä ja tila on jotenkin tasapainossa. Ainut vaan, että isomman tason myötä 32' telekkari alakoi näyttämään jotenkin pieneltä. :D Sanoinkin jo siipalle, että tästä taisi kehkeytyä varsinainen ikiliikkuja...

Toimitusaika tasolla oli reilun kuukau'en tilaamisesta, mikä sekin oli mielestäni varsin kohtuullinen aika, kun kyseessä kuitenkin on käsityönä tilauksesta valamistettava tuote. Voisin kyllä kuvitella, että tällaisia puisia kotimaisia huonekaluja voisin hankkia enemmänkin, jos vain olisi tarvetta! Toistaiseksi (valitettavasti) ei ole, mutta tilanne voi tietysti aina muuttua. :D Ja tämä ei siis tosiaan ole mikään maksettu mainos (hahhah, niinkö tällä meikäläisen näkyvyy'ellä sillä olisi mitään merkitystä...) vaan ihan puhtaasti omaa halua tuua esille tällaista kotimaista huonekaluvalmistajaa. Jos tänne vaikka sattuisi eksymään joku toinen puisten huonekalujen ystävä...

Semmonen! Met tykkäämmä, entäpä sinä?