Astiataivas (tai helevetti, miten sen nyt ottaa...)

Nonni, kerta ei niitä huonekaluja ja sisustusta nyt, niin sitten niitä astioita! Nämät ovat kaikki siis peräisin tuolta meijän varastosta ja ovat mitä ilimeisemmin tämän talon astioita, joskin mukana saattaa olla myös muualta kulukeutunutta tavaraa. Tässä ei myöskään ole vielä ihan kaikki, mitä olen varaston uumenista esiin kaivanut, mutta suurin piirtein kuitenkin.

Lähetään loogisesti liikkeellä tämmösellä yksinäisellä lasilla. Ei mitään hajua valamistajasta, täytyy tunnustaa, että näitä oli usiampikin, mutta taisin navettaa siivotessani hävittää net. Eli jos oli joku arvokas sarja niin saa tulla lyömään, muttako oli pariton määrä, tai sitten ehkä ainuastaan kaksi. Enpä voinut tietää, että yksi piileskeli vielä jossain muualla... Ihan sievä lasi sinänsä. Siinä vaiheessa ko kaverit päätyivät lasinkeräykseen oli jo melekonen siivousurakka takana ja hetken puntaroituani että säästänkö vai enkö, lähtivät sitten mäkeen. Toivottavasti ei ollut iso vahinko. Tämä saanee mennä jatkamaan elämäänsä jonnekin, ehkäpä Naruskan mökille.

Okei, seuraava, astetta hienompi löytö. Arabian korvattomat kahavikupit (?) nääs. Kokonaiset viisi kappaletta, joskin yksi vähän huonossa kunnossa. Ei mitään hajua mallista tai muusta, äsken yritin rullailla Arabian valikoimaa, josko olisi tullut samanlaiset vastaan, mutta ei ainakaan vielä. Leima viitannee jonnekin 50-60 -luvun tuotantoon, jos en ihan väärin tulkitse? Näiden yksinkertainen muotokieli on jotenkin todella hieno ja ajaton, ei uskoisi, että nämät ovat nuin vanahaa tavaraa. Ehottomasti kaappiin ja käyttöön!

Näille snapsilaseille en myöskään löytänyt mitään nimiä tai tunnistetietoja, mutta ovat jotenkin niin ihanat, että löytävät ehottomasti paikkansa käytöstä! Huomattavasti palijon kauniimmat verrattuna tavallisiin ja tasasen tylsiin napsulaseihin, mitä meiltäkin löytyy. Ja näissä on ajateltu käytännöllisyyttäkin, käyttäjä tietää ja tunnistaa heleposti oman lasinsa, koska kaikki ovat eri värisiä. Näppärää. Ainut mikä huolettaa, on tuon kuvion kestävyys ja pysyvyys. Vihiriästä lasista kukkakuvio on kulunut lähes kokonaan jo pois kummaltakin puolelta, joten pesun suhteen täytyy noudattaa varovaisuutta.

Yksi pahavilaatikko oli syönyt sinäänsä myös tolokuttomat määrät Riihimäen lasin umpiointipurkkeja, yhden litran ja loput 3/4 litran koossa. Ja olipa sekaan eksynyt yksi Karhulan purkkikin. Muutamaan olisi löytynyt umpiointiin tarvittava metalli ja tiivistekin, mutta net olivat kyllä tulleet jo tiensä päähän. Umpiointikäyttöön löytyy kyllä uusiakin purkkeja, nämät ovat sen verran hienoa, että pääsevät säilytyskäyttöön. 

Tässä onkin sitten pari mysteerilautasta. Isompi on kovasti palijon tutun näköinen ja on melekosen jämäkkää tavaraa, että mikään ihan pilipalilautanen tuskin on kyseessä, mutta nopealla googlailulla en saanut vielä selevitettyä, että kenen ja mikä lautanen mahtaisi olla kyseessä. Pienempi kaveri on mitä luultavimmin Nuutajärven lasin lautanen, ainakin kovasti sellaiselta näyttää. Jos jollain on vinkkejä tuon isomman suhteen, niin mielelläni kuulisin! On sen verran jämäkkää lasia ja kauniskin, että talteen menee ehottomasti. Tuon yksittäisen lautasen kohtalo on vielä avoin, mutta eiköhän sekin vielä paikkansa löyä, tai sitten uuden kodin.

Tämä nekka ei halunnut tarkentua kuvaan, vaikka miten päin yritin ja napsin siitä varmaan kymmenen kuvaa, mutta ei anneta sen häiritä. Jokin tämän astian muotoilussa ja hieman keltaiseen taittavassa sävyssä säväytti minua heti ensi näkemältä. Sitten kuitenkin ajattelin, etten minä sitä tartte, koska nekkoja meiltä löytyy jo kaksi kappaletta. Silti jokin sen ulkonäössä onnistui kiinnittämään katseen uudestaan ja uudestaan ja aloin kummasti ajatella, että taijankin siirtää sen tuolta kiertoon-kasasta kuitenkin talteen-kasaan, siitäkin huolimatta, etten minä sitä varsinaisesti tartte. No, nekka paljastuikin sitten mitä ilmeisimmin Riihimäen lasin "sotakalusto" nimellä kulukevan kermakon ja sokerikon toiseksi puoliskoksi. Internetin ihimeellinen maailma tietää kertoa, että malli on tullut markkinoille ennen talavisotaa. Jos tässä ei vielä ollut tarpeeksi syitä kyseisen kermakon säilyttämiseen, niin ei sitten missään.

Tässäpä sitten pari kulhoa (jälkiruokakulho ja ehkä sokerikko, pienestä koosta päätellen?), jotka tulikitsin internetin avulla Karhulan lasin tuotannoksi. Kohtaloa en vielä osaa sanoa, krumeluuri reunan muotoilu ei ehkä ole ihan meikäläisen mieleen ja kun näitä nyt on vaan nämät kaksi, niin voisivat ehkä päätyä etsimään uutta kotia. Katotaan. 

EDIT: Ovat Riihimäen Ludvig-sarjaa, eivät Karhulan lasia, anonyymille kiitos tiedosta!

Sitten pari yksinäistä lasia, joista tuo vasemmanpuolimmainen on ilmeisesti Karhulan ja Iittalan Iitta-lasi, koska pohjassa on tuollainen tähtikuvio. Lasi on hiukan kulahtaneessa kunnossa ja erikoisen kokoinen, joten katsotaan säilytetäänkö vai laitetaanko kiertoon. Oikeanpuolimmainen lasi saanee jatkosijoituspaikan mökkiastiastosta.

Kristallituoppi sekä sokerikko ja kermakko. Näidenkään kohalla ei kyllä mitään hajua, ovatko jonkin tunnetun suomalaisen lasitehtaan tuotosta vaiko jotain muuta.  Täytyy kyllä todeta, että ovat toisaalta hyvin kauniit. Ehkäpä yritän vielä selevitellä, että ovatko esimerkiksi Nuutajärven lasin aikaansaannoksia, mitä ulkoisen habituksensa puolesta voisivat hyvin vaikka edustaakin. En pitäisi täällä kyllä mahottomana sitäkään, että olisivat kulukeutuneet tänne naapurin puolelta. Mutta kyllähän siellä mökkiastiastossa ehottomasti sokerikkoa ja kermakkoakin tarvitaan. Ja tuoppia.

EDIT: ulkolaista tuotantoa ovat.

Tässä taas hiukan mönkään mennyttä tarkennusta, mutta ei takerruta siihen. Sininen maljakko varasti huomioni heti ko sen nostin laatikosta esiin. En ees jotenkin osannut ollenkaan olettaa, että kyseessä voisi olla mikään kovin erikoinen vaasi, muttako kirjotin googleen hakusanaksi Nuutajärven lasi aikomuksenani tutustua sen nimen alla valamistuneisiin lasituotteisiin tarkemmin, lävähti näytölle ensimmäiseksi kuva kyseisestä vaasista. Ihimekös tuo kun silimä tykästyikin tuohon vaasiin niin kovasti, että alakoi hakija sille jo paikkaa. Etualalla huonosti tarkentuneena olevasta esineestä en ihan tiijä, että onko se tuikkukippo, sokerikko vai kenties lasi. Ulukonäkö muistuttaa Eero Rislakin Riihimäen lasille suunnittelemaa jäläkiruokakulhoa, mutta ei ehkä kuitenkaan ole ihan samanlainen? No, joka tapauksessa tämä kippo pääsee nyt toimittamaan tuikkukupin virkaa, sillä nätti se on. 

Sitten vähän kahavikuppeja. Nuita vihiriällä puulla varustettuja oli alunperin kuusi, mutta onnistuin tiputtamaan ja rikkomaan korvan yhestä. Olivat aluksi mielestäni jotenkin hauskat, mutta nyt en sitten enää niin tiijäkään. Kahavikupeilla ei oikiasti kyllä nykyaikana ole meijän talou'essa käyttöä ko korkeintaan koristeena. Nämät taisivat olla jotain puolalaista posliinia, jos en ihan väärin muista. Etualan kukikas kuppi ei pitänyt sisällään (tai pitäisikö sanoa, pohjallaan) mitään tunnistetietoja, mutta oli yksinäisyyessääkin niin kivan värinen, että eiköhän met sille joku käyttötarkoitus keksitä. Pallokoristeinen kuppi taas on meikäläisen yllätykseksi Arabian puhalluskoristeinen kuppi. Samalla ko tämä asia valakeni minulle, valakeni myös, että olen pitänyt koristehyllyssäni tietämättäni vihireitä Arabian puhalluskuppeja myöskin. Jotenkin olin ihan ohittanut tällaisen faktan, mutta olivat vaan niin komiat kupit, että pakkohan net oli näkösälle laittaa.

Tässäpä taas yksi paritsa, joka sokerikkona ja kermakkonakin tunnetaan. Näistäkään en tiijä kyllä yhtään mitään muuta, ko että muotoilu näissä on jokseenkin epäkäytännöllinen, mutta aluslautanen taas kätevä. Omalla tavallaan hienot, mutta kohtalo vielä avoin. 

Ja sitten vanahaa kunnon Duralexin lasia. Ainakin vasemmanpuolimmaiset ovat Duralexin valamistamia, oikeanpuolimmaisista en uskalla sanoa samaa, koska niissä ei tainnut olla mitään merkintää valamistajasta. Toisaalta ihan kauniita juomalaseja, mutta katsotaan, riittääkö näille kaappitilaa. Nämät olisi kyllä vielä varsin hyväkuntoisia laseja molemmat.

Nämät lasit taas aijon kyllä ehottomasti pitää, koska ovat minun mielestäni varsin kauniit. Näissäkään ei merkintöjä valamistajasta ole, eikä tullut googlailulla samanlaisia vastaan. Yksi on matkan varrella hieman samentunut, pitää koittaa saaha puhtaaksi. Käytön jäläkiä on myös jonkin verran, mutta haitanneeko tuo.

EDIT: Ovat Riihimäen lasin Olga-juomalasit, anonyymille kiitos tästäkin tiedosta! 

Sitten tämmöiset "kristalliset" jäläkiruokakulhot. Ovat minusta jotenki tosi kauniit, että ajattelin nämätkin (yllätys yllätys) säästää, vaikka jäläkiruokakulhojakin meillä aika reippaasti on. Tuntuvat käteen hirviän kevyeltä ja jotenkin muovisilta, etten siltä pohojalta usko näitä minkään kunnon valamistajan kulhoiksi, mutta voin toisaalta olla väärässäkin. Jos joku tunnistaa niin saa kertoa! Arcorocin laseja googlaillessa vastaan tuli tämäntyylisiä jäläkiruokakulhoja, mutta eivät olleet ihan samanlaisia, liekkö sitten sen valamistamia.

Ja lisää Duralexiä. Mummolasta löytyy näitä samoja laseja, joten kaikessa nostalgisuudessaan säästämisen arvoiset. Jos eivät mahu kotia, niin löytävät kyllä paikan missä palavella. Näihin liittyy hyviä muistoja.

Yksinäinen Duralex ja joku muu lasi. Löytävät kyllä käyttöpaikan varmasti jostakin. 

Muutama sinappilasi! Vähäisyyden vuoksi en ehkä viitsi ottaa juomalasikäyttöön, mutta jotain käyttöä näille ehottomasti keksitään. Kaverina yksi ruskea Violajuustolasi. Taustansa vuoksi ehottomasti säästettävien listalla.

Arabian Pirtti-sarjan kahavikupit. Näiden kohtaloa vielä mietin, koska jostain kumman syystä minulle tulee vaan tästä kahaviastiastosta mieleen, että ollaan jonkun hautajaisissa! En kyllä yhtään tiijä että miksi, liekkö tuo värimaailma vai ovatko jääneet jostain lapsuu'en hautajaiskokemuksesta mieleen...

Sitten vähän Arabian lautasia, muutama isompi Pirtti-sarjan lautanen ja asetteja. Ilmeisesti tuo sini-ruskeakin on Pirttiä, mutta vähän eri sävyisenä? Se miellyttää kyllä heti enemmän meikäläisen silimää. Jaahas, nopia googlaus tietää kertoa, että kyseessä onkin eri sarja, nimeltään Kaira. Kas kun se näyttikin heti enemmän mieleiseltä. :D Valkoiset ovat aina käteviä olemassa ja tuo vaaliansininen, sekä keltanen ovat ihanan värisiä, vaikka vähän kärsineitä ovatkin. Tuo oikialla laijalla oleva mustavalkoinen asetti ei ole Arabiaa, mutta minusta se oli niin nätti, että halusin sen säästää. Asetit ajattelin kaikki (ehkä lukuunottamatta nuita ruskeita Pirtti-asetteja, jos kupitkin löytävät jostain uuden kodin) säästää, koska olen tehenyt viime aikoin juhulakattaukset käyttämällä muumimukeja ja yhistämällä niihin näitä erilaisia asetteja. Tietysti sekin olisi kiva, jos kahviastiaston saisi koottua nuista Arabian puhalluskoristeisista kupeista... Muumit meillä on pääsääntöisesti arkisessa kahvikäytössä, eipä oikiastaan tule juuri muita katettua pöytään, vaikka Arabian KoKoa löytyy, samoin kauniit Pentikin kupit.

Sitten taas mysteeriset lasilautaset ja -asetit. Vastaavia ei osunut kuukkeloimalla silimään, molemmat ovat kyllä ihan nättejä, etenkin nuot asetit. Kattaamisessa tarvii kyllä aina nuita leipä- tai pullalautasia (tai mikä tuon koon nimi nyt virallisesti onkaan), mutta toisaalta haluaisin hankkia sitä varten ihan uusia Marimekon lautausia. Myös nuitten lasisten asettien käytännöllisyyttä vähän epäilen, pitäisi kokeilla miltä net näyttävät yhessä muumimukien kanssa. Jotenkin tuntuu, että näille pitäisi olla lasiset kahavikupit kaveriksi? Katsotaan, josko näidenkin valamistajan saisin vielä kaiveltua esille.

Löytyipä sieltä laatikosta myös kaksi kappaletta Nuutajärven lasin Rosita-kulhoja. Nämät menee säästöön, koska sujahtavat heleposti tarjoilukulhoiksi kattaukseen ko kattaukseen. Äidillä oli tähän kuuluvia jalallisia laseja joskus (ehkä viinilaseja?) muutama ja pienenä ko haluttiin tehä juhlavampi kattaus, net jalalliset lasit piti ehottomasti saaha pöytään. Ellen ihan väärin muista, taijettiin juhulia pikkuveljen syntymää koristelemalla keittiönpöytä ja juomalla omenamehua niistä Rosita-laseista. :D Tästä lapsuu'en suosiosta johtuen ovat tainneet kaikki ehkä yhtä lukuunottamatta särkyä... 

Nämät ovat Arcorocin lasit, ehkä Emma-nimiset jos en ihan väärin muista? Malli on toisaalta ihan kiva, arkikäyttöön ehkä vähän pienikin, tulee mieleen, että näistä pitäisi siemailla viskiä jääpalojen kanssa (mitä ei kyllä meillä harrasteta :D). Ovat kyllä meleko naarmuiset ja elämää nähäneet, että saattaisivat ehkä siirtyä osastolle "mökkiastiasto".

Humppilan lasin Ulpukka-vati. Tunnistaminen vaati internetin ihimeellisen maailman apuja, vaikka painosta ja tutusta ulukonäöstä tiesinkin, että joku tietty suomalainen lafka täytyy olla tämän takana. En tiijä meneekö tarjoiluvadiksi, mutta jotakin käyttöä tälle keksittäneen. Voisi toimia jossain semmoisessakin paikassa, mihin ei välttämättä muuten uskalla lasiastioita asetella (veikkaan nimittäin että jos tämä tippuu lattialle niin ennemmin lattia menee rikki ko tämä, tosin ehkä sekään ei nyt niin hirviän positiivinen asia ole :D). Ilimeisesti tämä Humppilan lasi ei ole kovin monen mieleen ja kyllähän tästä vähän mummola-vibat tulee (sieltäkin tällainen löytyy) mutta toisaalta muistan pentuna aina ihailleeni sitä, miten tämä lasi näyttää ihan jäältä joessa. Joten ajattelisin, että käyttöä löytyy ainakin jouluna, jos ei muuten.

Pari simppeliä kynttilänjalakaa, joihin voi laittaa joko pitkän kynttilän tai tuikun. Pohojassa lukee "France", ei muuta. Menevät säästöön monikäytettävyytensä vuoksi, löytävät varmasti paikkansa jostain kattauksesta joskus. Jos Pirtti-kupeissa oli hautajaisfiilis, niin näissä taas on ihan ristiäismeininkiä. :D

Kuten kuva kertoo, Muurlan käsintehty tuikkukippo. Nopialla etsimisellä en löytänyt mallin nimeä tai muutakaan infoa tästä, mutta menee toki säästöön kauniin muotoilunsa vuoksi ja myös siksi, että kynttiläjuttuja ei voi olla ikinä liikaa (t. tuikkuhullu). Vaikka muuten onkin vähän surkiaa, että kesä alakaa kääntyä pikkuhilijaa kohti syksyä, niin se tuo kuitenkin taas mukanaan pitkän kynttiläkau'en.

Sitten taas muutama mysteerilautanen. En tiijä mikä näissä lasiastioissa viehättää, mutta nämätkin on minusta kauniit, ihan niinkö pieniä aurinkoja etenkin auringonpaisteessa. Jos olisivat värillistä lasia, olisivat vielä kauniimmat! Valmistaja ei ole tiijossa, kohtalokin vielä avoin, ko näitä on vaan kolome.

Sekä nämät syvät lasilautaset, että teekupit ovat säästettävien listalla. Lautasissa ei muistaakseni ollut mitään merkintöjä, mutta epäilen Arcorociksi, teekupit nimittäin ovat sitä varmuuella. Syvät lautaset ovat monikäyttöiset ja nämät teekupit taas vaan jotenkin niin kivat. Teetä tulee kyllä harvoin juotua isolla porukalla niin, että kattaisi ihan kupit pöytään, mutta hyvähän se vara on olla olemassa. :D Jos raaskin, niin näille saattaisi kyllä olla toinenkin koti, katotaan nyt. 

Ja sitten vielä lopuksi, Arabian Harlekiini kukkamaljakko. Kukkamaljakoita ei voi olla ikinä liikaa, tosin tämä kaipaisi seurakseen ehkä samanhenkisiä kavereita. Mutta ei anneta sen häiritä. Löytää paikkansa kyllä. 

Siinäpä niitä! Jotain halpisosaston kippoja ja kuppeja jäi esittelemättä ja varastokin piettää sisällään vielä muutamia astioita, mutta suurin osa oli ehkä tässä. Ja tähän ei tietysti päässyt "uusi" aterinsarjani eli Sorsakoski, joka oottaa vielä osin pientä fiksailua. Nyt vaan sitten enää pitäisi ratkaista, että mihis net säästettäväksi ajatellut asiat sijoittaa. :D Oon aina aikasemmin varonut käyttämästä ittestäni tätä ilimasua, mutta kyllä kait meikäläisessa pieni keräilijä asuu. Sen ääneen myöntäminen valitettavasti antaa luvan sille, että tekee mieli samantien suunnata kirppikselle tekemään löytöjä. Onneksi se on täällä vähän rajallista. Ja edelleen olen sitä mieltä, että haluan kerätä sellaisia asioita, jokka ovat meikäläisen mielestä kauniita enkä pelekästään keräämisen ilosta. On olemassa esimerkiksi hirviästi värillistä lasia, jota ottaisin enemmän ko mielellään ja sitten tietysti kaunista keramiikkaa ja posliinia. 

Mutta onneksi keräilyssä on aikaa koko elämä, eikös?